Perille pääsemisen riemu

Lentäen olisit jo perillä. Aero.” Mainoslauseen muistan 60-luvun alkuvuosilta erään ulkorakennuksen seinältä. Lause pitää yhä paikkansa, Aero vain on muuttunut Finairiksi.

Tosin viime maanantaina tuntui ironiselta muistella lentokoneessa Phuketista Helsinkiin suulin seinää, johon tuo lause oli maalattu. Matka kesti yksitoista pitkäveteistä tuntia.

Lukemisesta ei tullut mitään. Juuri kun olin päässyt hyvään alkuun tuli vieressä istuvalle asiaa vessaan, ja piti antaa tilaa. Sama toistui kun vessareissu oli tehty. Edessä olevan istuimen selkänojaan upotettu kuvaruutu tarjosi elokuvia, musiikkia, tehtäviä, vihjeitä lomamatkoille ja siihen sai yhdellä painalluksella lentoreitin. Tuntui kuin elokuvia olisi katsellut avaimenreiästä. Matka taittui tuskastuttavan hitaasti, vaikka nopeutta oli liki 900 km/h. Korkeuttakin meillä oli 11 kilometriä. Ruokailut ja kahvit oli nopeasti hoidettu.

Lennettyämme jo useita tunteja ulkona alkoi huomaamatta hämärtyä. Alapuolellamme levittäytyivät lumen peittämät Venäjän arot. Ainoatakaan valoa ei pilkottanut; mustat joet ja tiet viipaloivat maisemaa. Ei ihme, että Hitlerin sotajoukkojen Venäjän valloitus tyssäsi talven tuloon. Saman kohtalon oli Napoleon kokenut aikanaan.

Moskovan valot näyttivät sekavalta rihmastolta, jonka ylitimme nopeasti. Seuraavat valot himersivät Pärnusta. Tallinna jäi tuonne ja kohta kaarsimme Helsinki-Vantaalle. Pendolino Tikkurilasta lähti lähes ajallaan, ja Seinäjoelle saavuimme kymmenisen minuuttia myöhässä.

Näin pääsimme lentäen ja junalla perille. Tiistai meni palautuessa ja keskiviikkona piti käydä kotikaupungin 25 metrin uima-altaassa kroolaamassa kolme kilometriä. Se oli yhtä kääntymistä verrattuna Thaimaan 50 metrin altaaseen. Kuitenkin oman tutun uimahallin vesi on kannattelevampaa kuin hotellin pulikointiin ja kahlaamiseen tarkoitetun altaan vesi.

Tänään perjantaina lähtiessäni uimasta muistin, että ihoni oli saanut uutta väriä, kun muuan iäkäs mies kysyi, että mistä tuollaisen värin olet hankkinut.
”Kaukaa on pitänyt hankkia”, hän totesi, kun kerroin olleeni Thaimaassa.
”Siellä ei auringolta ole tainnut päästä piiloon.”

 

(899.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *