Nyt alkaa lomailun – ikävä kyllä – se vaihe, jota voi kuvata saturaatioksi eli kyllääntymiseksi. Päivät muistuttavat toisiaan, aamiaisherkut ovat muuttuneet, jos eivät ihan pakkopullaksi niin vähemmän elähdyttäviksi. Aurinko se jaksaa paistaa päivästä toiseen täysillä. Sadekuuro voisi tuoda vaihtelua. Niin ja aiheen pieneen marmatukseen.
Aamurutiineihin kuuluu varata altaan reunalta makuulavitsa levittämällä sille valtauksen merkiksi sininen pyyheliina. Siinä sitten vietetään päivän kuumimmat tunnit, mitä nyt välillä nestettä nautitaan, pulahdetaan altaaseen ja kun jostakin kantautuu suomea käydään juttusille. Mutta tämä on sitä lomailun ydintä: ei tehdä mitään ja kuitenkin tehdään.
Eilistä tiistaita säväytti iltapäivällä mieluisa sähköpostiviesti. Se tuli Väiskiltä: Linnanpuiston tuhannen kierroksen hiihtohaaste suoritettu! Olipa hän kiertänyt vielä yhdeksän sakkokierrosta kaupan päälle. Tätä 1009 kierroksen ennätystä pitää hieman juhlia.
Kerroin taannoin vanhalle työkaverille Väiskin lähestyvän vääjäämättä päämäärää ja pahimmoiksi olen silloin reissussa. Löytyisikö vauraan lehtitalon uumenista jotakin tunnustuksen tapaista? Oli löytynyt, kaksi pipoa. Tuossa Väiskin ottamassa valokuvassa ne poseeraavat.
Väiskin ennätys ja sen syntyvaiheiden seuraaminen tarjosi meikäläisille eräänlaisen sisäpiirin aitiopaikan. Aamun koiralenkin päätteeksi vaimo toisti sama kysymys: oliko Väiski ladulla? Ja usemmiten oli. Asiaa ei sen kummemmin revitelty eikä levitelty, se kun on ollut jo vuosittainen talvitapaus. Minäkin muistan niistä viisi tai kuusi.
Siitä ei mihinkään pääse, ennätykset ovat meille tärkeitä. Niistä jokainen haluaa päästä tavalla tai toisella osalliseksi. Joskus jouduin Lapualla pyöräillessäni kysymään neuvoa (!) eräältä kulkijalta. Opastuksen lisäksi hän ehti kertoa, että on sauvoitta hiihdon – oliko peräti – maailmanennätyksen haltija. Ennätys kuin ennätys, se kelpaa aina.
Tänään myös minä tein ennätyksen eli olen nyt tämän reissun aikana uinut 15 km. Ennätys paranee, sillä lomailu- ja uintipäiviä on vielä. Vanha Thaimaan uintiennätykseni oli 12 km. Se syntyi vuodenvaihtessa 2017/2018. Näin rekordeja eli ennätyksiä murskataan.
Lomailun tässä vaiheessa voi tehdä sen johtopäätöksen, että me suomalaiset olemme välittömimmillään turistimatkoilla – ja jonkun mukaan samaa välittömyyttä voi kokea myös kuorossa. Taitaa havainto päteä muidenkin kansallisuuksien kohdalla, eli mitä kauempana kotoa, sitä läheisempiä ovat maanmiehet.
Me näissä maisemissa lomailevat turistit emme ole ainoita suomalaisia. Jonku tiedon mukaan Patongin alueelle on asettunut pysyvästi useita satoja suomalaisia. Tosin sellainen populaatio häviää 60 miljoonan asukkaan Thaimaahan kuin tuhka tuuleen, joten meikäläinen Lienee harvinainen vieraslaji.
Aina kun suomalaiset tapaavat tässä ympäristössä ensimmäisen kerran, kysytään, koska olet tullut. Sen kyllä paljastaa jo rusketus, onko se vielä punavoittoista, kesivää vai verhoaako se kantajaansa tasalaatuisesti. Sitten selvitetään asuinpaikkakunnat, yhteiset tuttavat ja kotimaan tuoreet uutiset.
Itsestä se on kiinni, jos ei täällä viihdy.
(894.)