Näissä oloissa tulee mieleen koulupojan vastaus kun opettaja kysyi Josefin vaimon nimeä. Poika oli tehnyt opettajan lukeman tarinan perusteella päätelmän, että vaimojen nimet olivat Vilu ja Helle.
– Perustele, opettaja sanoi.
– Yöllä Josefia kiusasi Vilu ja päivällä Helle, poika totesi.
Thaimaalaisittain vastaus olisi puoliksi oikein. Päivisin täällä tottumatonta voi vaivata pienellä alkukirjaimella kirjoitettu helle, siis säätila. Tosin sitä riittää yöksikin, mutta silloin avun saa säätämällä ilmastointinappulaa. Meitä ei öisin kiusaa vilukaan (pienellä alkukirjaimella kirjoitettu), ja mainittakoon vielä, että matkaseurueemme leppoisien rouvien (eris)nimet ovat Arja ja Eila.
Suomalaisia kun olemme, ajatus liitää usein kotopuoleen. Eilen ihan piti laittaa sähköpostia hiihto- ja kuntoilukaveri Väiskille, Linnanpuiston uurastajalle: Paljonko latukierroksia on mittarissa? Vastaus tuli melkein saman tien: ”51 puuttuu tuhannen kierroksen tavoitteesta.” Näillä keleillä siihen ei mene kuin muutama päivä.
Kun matkaseuranamme on eteläpohjalaisen huippu-urheilijan vanhemmat, niin kyllä me täällä helteessä keksimme sopivan tavan kunnioittaa Väiskin saavutusta. Kyse kun on jo monivuotisesta hiihtoperinteestä.
Lähimmästä apteekista voisi hakea täkäläistä ihmevoidetta, käärmesalvaa. Kyllä se tehostaa hikilautojenkin luistoa ja pitoa, kun se tehoaa vaivaan kuin vaivaan; perustuuhan monen ”lääkkeen” , kuten käärmekeiton ja happiveden, vaikutus plaseboon ja kovaan uskoon.
Ei mikään ihme, jos se muuttaa sukset turbiinivetoisiksi – vieläpä vähäpäästöisiksi. Mutta, mitäpä mies, joka on tottunut tekemään itse latunsa tuollaisilla tekisi.
Kuvan pitkäkorva ilmestyi vuoteelle siivojan käynnin jälkeen. Taitavasti tehty.
(891.)