Kylmien vesien uimari

Näin vuodenvaihteen aikaan maailmalta tulee meille valokuvia ja filmin pätkiä, joissa hurjapäiset ihmiset uivat jääkylmässä vedessä. Kyse on villityksestä, joka on tyypillistä sääolojen vuoksi pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa veden lämpötila on riittävän kylmä. Tällaista karnevaalia muistuttavaa uintia harrastetaan ainakin Moskovassa ja New Yorkissa Coney Islandilla.

 Uin uudenvuodenaattona Seinäjoen uimahallissa viime vuoden viimeisen kerran, ja se oli perinteinen kolme kilometriä. Vuoden 2018 aikana kroolasin kyseisen matkan 100 kertaa eli uintia tuli 300 kilometriä. Suurin osa niistä tapahtui kotihallin 25 metrin altaassa, toki muuallakin kauhoin, kuten Thaimaassa, Uumajassa, Helsingissä, Hämeenlinnan Ahvenistolla, Porin maauimalassa ja Tampereen uintikeskuksen sisä- ja ulkoaltaassa. Myös käynti kerran vuodessa Vaasan uimahallin pitkässä altaassa kuuluu ohjelmaani.

Uinti on hyvää kuntoilua eikä siinä juuri tule rasitusvammoja. Vesi on lempeä väliaine, joka kannattelee uimaria. Eilen samalla radalla ui triatlonia harrastava nuorimies, jonka uintia olen seurannut pidempään, ja panin merkille hänen tekniikkansa kehittymisen samoin kuin vauhdin lisääntymisen. Hänellä oli menossa jonkinlainen intervalliharjoitus, jota en toivottavasti häirinnyt. Hän päätti harjoittelunsa hyvissä ajoin ennen minua ja saatoin jatkaa radalla yksikseni. Hallissa oli melko väljää.

Se on sanottava, ettei minusta ole uijaksi jääkylmässä vedessä. Se ei kerta kaikkiaan ole minun juttuni toisin kuin Kainuun hiihtokollegan. Hän pitää sitä erinomaisena virkistyksen tuottajana ja flunssan karkottajana. En kyllä ole minäkään flunssia tai muita köhiä potenut ja virkistystä on tuottanut uimahallin lämmin vesi. 

Tuolla maailmalla kylmissä vesissä uivat yhdistetään vertauskuvallisesti jääkarhuihin ja usein heidän seuransa nimessä esiintyy Polar Bear eli jääkarhu. Eikä se ole ihan tuulesta temmattu vailla todellisuutta.

Sattui näet silmiini jääkarhun yhtä soittoa uima huima lähes 700 kilometrin matka yhdeksässä päivässä. Se tapahtui Beaufortinmerellä, joka on merialue Alaskan pohjoispuolella ja länteen Kanadan arktisista saarista. Alue on osa Pohjoista jäämerta. 

Jääkarhunaaraan merimatka osoittaa vääjäämättä, kuinka ilmasto ja jäämeri lämpenevät ja jää sulaa, joten ravintoa on haettava yhä kauempaa. Tutkijat selvittivät jääkarhun menettäneen yli 20 prosenttia painostaan eli 222 kg:sta 48 kg, se kun ei syönyt eikä levännyt matkalla. Uintia seurattiin emokarhuun kiinnitetyn GPS-laitteen avulla. Tutkimus on julkaistu Canadian Journal of Zoology -lehdessä April 27.

(878.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *