Aura lienee vanhimpia maatyökaluja. Auralla rikotaan maanpinta, jotta saadaan siemen itämään. Aura on kuvattu Voluntownin kaupungin vaakunassa ja kaupungin suomalaisten kokoontumistalo on Aura Hall, siis toimintojentalo. Tällä seudulla suomalaiset ovat olleet merkittävä vähemmistö, ja viime lauantaina 22.9. Aura-hallilla vietettiin pereinteistä syystapahtumaa nyt jo 95. kerran.
Meitä juhlijoita oli viitisenkymmentä mukaan lukien (kuvan) Massachusettin haitarikerhon eli Massachusetts Accordion Clubin kuusi soittajaa. Väki oli vanhaa, meno nuorekasta ja ruoka maittavaa. Aura-seuraa vaivaa sama kuin muitakin siirtolaisten yhdistyksiä, jäsenet ikääntyvät eikä toiminta kiinnosta nuoria.
Haitarimusiikki nosti tunnelmaa ja muistoja. Kevyesti parit keinahtelivat valssia, jyskyttivät polkkaa ja menivät joukolla vanhoja ryhmätansseja. Hannu Mäki-Puro, lähtöisin Merikarvialta, lauloi Jätkän humpan, Besame Muchon, Metsäkukkia, Kuolleet lehdet ja monet muut ikivihreät. Trumpettiakin hän puhalsi.
Voluntown-nimen alkuperä juontaa 1600-luvun lopulta kun paikkakunnalle kokoontui vapaaehtoisia (volunteer) rauhoittamaan sotaisia englantilaisia. Vapaaehtoisvoimin hoituivat myös Aura-hallin järjestelyt. Heti sisään tultaessa tarjolla oli herkullisia voileipiä ja kahvia. Myöhemmin seisovassa pöydässä oli tuhtia ruokaa, kuten peruna- ja porkkanalaatikkoa, salaattia ja rosollia, lihapullia ja lisukkeita. Ruoka maistui, sillä moni näytti panostaneen tähän juhla-ateriaan.
Paikalla poikkesi myös demokraattien kongressivaaliehdokas Steve Mikutel, joka onnitteli Aura-seuraa ja kehui meitä suomalaisia. Ilta eteni musiikin ja arpajaisten merkeissä. Lopuksi nautittiin sinivalkoista täytekakkua ja kahvit. Juhlat oli juhlittu iltaseitsemäksi. Johtuiko orkesterin ohjelmistosta vai Hiski Salomaan (1891-1957) sanoituksesta, mutta toivomaani Länne Lokaria ei kuultu.
Illan aikana moni tuli tervehtimään, että mikä minut on saanut paikalle. Siinä oli joku, joka oli lähtenyt Heinolasta ja jonka miesvainaja oli syntyjään Ilmajoelta, muuan nainen oli Keuruulta ja Ranta-Purolan vaimo oli Haaparannasta. Monen suomen kieli oli unohtunut lähes tyystin yhteisenä kielenä käytimme finengelskaa.
(857.)