”Seuraavaksi Seinäjoki”, toteaa kuulutus. Täysi junanvaunu hörähtää huvittuneeseen nauruun. Juna näet seisoo Seinäjoen asemalla ja lähtöön on vielä kymmenen minuuttia. Sitten puheenvuoro on Konduktöörillä, joka ilmoittaa, että juna lähtee poikkeuksellisesti ratatöiden vuoksi Seinäjoelta eikä Kokkolasta. Näin väärään aikaan ilmoille päästetty kuulutus saa selityksensä: juna on yöpynyt Seinäjoella, ja kun junan sähköt kytkettiin ohjelmoitu kuulutus toimi.
Se siitä. Päivästä tulee lämmin jollaiseksi aamut ovat viime kuukausina kehittyneet. Jossakin Kaurismäen elokuvasta on jäänyt muistiini töksäytetty kysymys: Saavutitko matkalle asetetut tavoitteet? Joillekin matkoille voi ja pitää asettaa tavoite, mutta matkan voi tehdä ilman tavoitteitakin. Sitä en muista, millainen matka Kaurismäen elokuvassa oli kyseessä.
Pitäisikö ruveta pohtimaan matkan tavoitteita. Antaisivatko ne neljän viikon Amerikan-matkalle tiettyä asiallisuutta ja erottaisivat sen pelkästä vapaa-ajan matkasta, matkasta, johon sisältyy jonkinlainen huokea viittaus huvimatkaan.
Kuukauden ajan kun pitää silmät auki ja katseen valppaana riittää se jo tavoitteeksi. Toinen tavoitteeni voi olla englannin sujuvoittaminen, joten tuppisuuksi ei pidä heittäytyä. Siitä ei kaukana ole umpimielisyys. Yhteinen kieli avaa ja avartaa uusia maailmoja. Maahanmuuttajienkin kotoutumisen tärkein vaihe on yhteisen kielen opettelu. Kolmas tavoite olkoon kotoperäinen, kolme kertaa viikossa tapahtuva kolmen kilometrin uinti.
Huomaamatta ylivoimaiseksi tavoitteeksi taitaa nousta se, kuinka Donald Trump selittää parhain päin häneen kohdistunutta kritiikkiä. Ryöpytystä ja pauhua on tulossa, jos sitä on tähänkin asti tullut. Äskettäin Trumpin hallintoa pöyhi New York Timesissa nimetön kirjoittaja niin ankarasti, että Trump haluaa poliisivoimien selvittää kirjoittajan henkilöllisyyden. Viisaampaa olisi selvittää se, pitävätkö kirjoituksen väitteet paikkansa. Kirjoittaja on sivuseikka. Saatan tämän tavoitteen suhteen olla lokakuun 8:ntena paljon tietävämpi.
Iän tuoma kokemus tuntuu olevan valttia valmistautuessa matkalle: mitä pidempi matka, sitä lyhyempi valmistautuminen. Tälle reissulle pakkaaminen ja muu säätäminen tapahtui eilen, ja tärkein toimi oli jättää lotto ja jokeri viideksi lauantaiksi. Sille tavoitteelle asetan suurehkoja odotuksia, mutta niiden varaan ei kannata mitään suunnitella.
Tampereen jälkeen juna lisää vauhtia. Tällä vauhdilla kukaan ei pystyisi rikkomaan joskus kuulemani jonkun eteläpohjalaisen yrittäjän ennätystä juoda Helsingin ja Seinäjoen välillä viisitoista tuoppia. Se on samaa luokkaa kuin Pauli Nevalan keihästulosten 90 metrin keskiarvo jonakin ammoisena suvena. Enää siihen pystyvät vain saksalaiset keihäänheittäjät.
Alkumatka sujuu siis hyvin, mutta hieman huolestun Helsinki-Vantaan turvatarkastuksesta. Vyö pois, lompakko, puhelin ja iPad sammioon, joissa muhii basilleja, toiseen sammioon käsimatkatavara. Ja sitten läpivalaisu voi paljastaa liian ison Pepsodent-tuubin ja šampooputelin.
Onneksi Reykjavikissa on kolmen tunnin välilasku, jonka aikana kerään voimia viimeiselle etapille Bostoniin, jossa on oltava terävänä eli skarppina. Yhdysvallat ja varsinkin sen rajaviranomaiset ovat aina arvoituksellisia.
PS. Turvatarkastus meni mainesanalla erinomainen, ja siirryin Icelandairin lähtöportille.
Kuva: Polkupyörä on sisustuselementtinäkin tehokas. Kuvan nappasin viime kesäkuussa abn-majapaikassa Hampurissa.
(851.)