Eräänä aamuna havahduin tatatatatatatram pärrytykseen. Luulin, että raolleen jätetystä sivuikkunasta tunkeutunut tuulenvire sai työpöydällä jonkin esineen resonanssiin, josta syntyi konetuliaseen ääntä muistuttava rytmikäs tatatatatatatram. Pöytä oli kuitenkin tyhjä, joten äänen lähdettä piti etsiä muualta. Eikä se tullut radiosta.
Nostan sälekaihtimen ja näen vasemmalla koivunrungossa oksanhangassa linnunpöntön ja sen julkisivua vimmatusti takovan tikan. Pamautan tuuletusikkunan kiinni pelottaakseni tikan tiehensä. Ei se siitä pelästy eikä keskeytä takomistaan.
Menen ulko-ovelle hätistämään sitä ja otan kivijalan juurelta sepelimurikan, jonka linkoan alakautta hallitussa kaaressa kohti koivua. Murikka kolahtaa koivunrunkoon ja tikka ottaa siivilleen ja katoaa.
Pihapönttöjen pahimmiksi häiriköiksi osoittautuvat oravien lisäksi tikat. Tikalta menee tunti, kun se lastuaa pöntön lautaseinän ja ryövää pikkulinnun pesän. Seuraan ikkunasta pönttöä ja sen lähistön tapahtumia. Tikkaa ei enää näy eikä kuulu sen vimmattua tatatatatatatram. Huomaan jonkin pikkulinnun tulleen tutkimaan pönttöä tositarkoituksella. Tekisi mieli mainostaa sitä, että siinä tilaihme suositulla paikalla Upassa.
Pöntön kiinnitin tuohon koivunrunkoon jo viime keväänä, mutta se ei vielä silloin kelvannut yhdenkään muuttolinnun pesimäpaikaksi. Jos se nyt uuden kesän lähestyessä houkuttelee asukkaan. Päätän turvata pihapönttööni asettuvalle lintuperheelle kelpo olot, sillä pönttö kuuluu Miljoona pönttöä -kampanjaan.
Jossakin opastettiin pöntön lentoaukon ympärille kiinnittämään metallinen suojalevy, joka estää pesärosvojen pääsyn lintujen kortteeriin. Haeskelin tänään sellaista laattaa, mutta en löytänyt. Petteri-vävy antoi mötikän, joka seinään kiinnitettynä oli kannattanut toisessa päässä vaatehuoneen tankoa. Ensin se näytti ihanteelliselta, mutta sovitettuani sitä lentoaukkoon osoittautui se pieneksi. Sellainen ei kauan olisi paikallaan pysynyt, kun linnut olisivat ehtimiseen kulkeneet pönttöön ja takaisin.
Löysin ison, tyhjän Saku-purkin. Leikkasin sen päistään auki ja halkaisin kuoren ja tein siihen hieman lentoaukkoa suuremman reiän. Taloyhtiön kömpelöillä tikapuilla kipusin peltisuikaleen kanssa yläilmoihin. Kiinnitin suikaleen pönttöön nitojalla. Se vaikutti sopivan hyvin pönttöön, mitä nyt kevätaurinko sai sen huikaisevasti kiiltämään.
Toivon, ettei tikan terävä nokka pysty suojapeltiin eivätkä oravien kynnet pureudu siihen, ja emo voi hautoa munansa rauhassa. Näin poikaset voivat varttua turvallisesti. Luonnossa kuitenkin vaanii tikan ja oravan lisäksi monenlaisia muita vaaroja. Avuton poikanen voi lentokyvyttömänä pudota pöntöstä ja joutua surman suuhun.
Tässä riittää seurattavaa pitkälle kesää.
(691.)