Päätin hiihtämään lähtiessäni, etten päähän laita aurinkolaseja, vaikka jo kahdeksalta taivas oli pilvetön ja aurinko paistoi. Tällainen aamu tiesi, että Kyrkösjärven parkkipaikka oli tiiviisti vieri viereen parkkeerattuja autoja, ja se näkyisi Ahonkylän-uralla hiihtäjien tungoksena.
Nappikuulokkeet korville. Radiosta tuli asiallinen ohjelma vaasalaisesta, suositusta tanssimuusikko Sulo Kalliosta. Kallion orkesterille tarjottiin 60-luvun lopulla hyvä työtilaisuus Helsingissä, mutta orkesterin soittajilla oli vakaat työpaikat, ja Vaasassa suosion takasi tango. Parhaimmillaan orkesteri soitti vaasalaisravintolassa eräänkin vuonna yhdeksän kuukauden ajan joka ilta.
Mutta pitihän Helsinkikin kokea, ja Sulo Kallio orkestereineen tuli hyvin suosituksi pääkaupungin ravintoloissa. Sulo soitti kontrabassoa ja myöhemmin palattuaan Vaasaan ja orkesterin muututtua kvartetista trioksi rumpuja ja lauloi.
Toimittaja Vesa Rantalan haastattelee vähäeleisesti ja asiantuntevasti saaden Kallion kertomaan, miten hänen äänensä on pysynyt vuosikymmenet moitteettomana. Sen on taannut pitkäjännitteinen laulutunneilla käyminen, jopa kolme kertaa viikossa Akseli Halla-Ahon opissa.
Hauska yksityiskohta oli se, kun toimittaja kysyi, onko Sulo koskaan tavannut toista Kallio-nimistä iskelmälaulajaa eli Reijo Kalliota. Kerran he esiintyivät samoissa tansseissa Vaalassa, kun musiikista huolehti Reijo Kallion ja Sulo Kallion orkesteri.
Lyhyt ohjelma oli nauhoitus vuodelta 1996, ja olisihan sitä kuunnellut pidempäänkin, mutta: lyhyesti virsi kaunis.
Sitten tuli ohjelma Simone de Beauvoiresta (1908-1986), hyvä sekin, mutta jääköön toiseen kertaan. Piti kiirehtiä katsomaan Oberstdorfin kisoja.
Kuva: Berliinissä eräs norjalainen rouva halusi päästä kuvanottoa varten Marxin syliin, ja autoin hänet siihen, kunnes Engels kehotti häntä laskeutumaan maankamaralle.