Nopeasti kotiuttavat, Tourunen ajattelee makaillessaan tekonivelsairaalan vuoteessa. Tosin hänelle ei ole ilmoitettu kotiuttamisen ajankohtaa, mutta sairaalassa koti on jokaisen mielessä.
Epiduraalissa tehty polven tekoniveloperaatio meni hyvin. Leikkaussalista hänet siirrettiin heräämöön, ja kun tunto jalkoihin alkoi palata hoitaja veti sängyn hissiin ja kerrosta alempana työnsi mutkikasta käytävää pitkin potilashuoneeseen. Sinne ei vielä ollut tuotu huonekaveria. Tulee kun tulee, hän tuumaa.
Hoitaja kysyy vointia, ja ennen kuin Tourunen vastaa, hoitaja jatkaa, että kahvin jälkeen teet jumpparin kanssa harjoituksen, sellaisen lyhyen, ettei mene aivan makailuksi. Tourunen pitää sitä huumoripuheena.
Tällä liikkuu vuode
Hoitaja huomaa Tourusen etsivän kapinetta, jolla vuodetta saa säädettyä eri asentoihin, ja sanoo sen olevan sängyn metallisessa laidassa kiinni. Tourunen painaa symboleja ja vuode nousee ja laskee tasaisesti ja lopulta hän säätää sen loivaan istuma-asentoon. Huoneeseen tuodaan potilas ja näin täyttyy tyhjä tila. Ennen kuin hoitaja saa vedettyä kiskoa pitkin liikuteltavan verhon näkösuojaksi, ehtii Tourunen sanoa tervetuloa. Vuoteella makaavasta miehestä hän erottaa tämä olevan kaitakasvoinen ja päälaeltaan kalju ja joka vaikuttaa Tourusen ikäiseltä. Tyypillinen tekonivelpotilas: aika kuluttaa meitä sisältä ja ulkoa.
Osastoavustaja, keski-ikäinen nainen kokoaa tarjottimelle tyhjän kahvikupin ja nisulautasen, jonka päällä on rypistetty servieti, toisella kädellä hän pyyhkii tason vilkaisten Tourusta. Huoneeseen ilmestynyt nuori, urheilullinen jumppari kysyy, kumpi on Tourunen, jota hän kehottaa valmistautumaan liikuntaharjoitukseen. Jumpparin ohjeet tuntuvat vaikeasti toteutettavilta, eikä Tourunen saa tönkköä jalkaansa sellaiseen asentoon kuin jumppari neuvoo.
Näin liikkuu koipi
Tourunen yllättyy kun hän saa hivutettua vasemman jalkansa ukkovarpaan ja sen viereisen varpaan muodostaman pihtiotteen oikean jalan akillesjäänteeseen ja liuutettua leikattua jalkaa lähemmäksi vuoteen reunaa. Tourunen pääsee istuma-asentoon ja siitä kainalosauvoilla tukeutuen lattialle.
Se meni hienosti, hoitaja kannustaa ja sanoo, ettei tarvitse arkailla. Jalka kyllä kestää. Tourunen seisoo avuttomana, ja jumpparin kehotus liikuttaa jalkaa edestakaisin lattiaa pitkin tuntuu mahdottomalta. Jaksaako noin hento naisihminen tukea minua, jos alan horjua? Liike onnistuu ja jumppari yltyy kehumaan häntä. Illalla jatkamme lyhyellä kävelylenkillä.
Lääkettä pitää pyytää jo ennen kuin särky äityy pahaksi. Minulla on tämän talon taivasten valtakunnan avaimet, sanoo kierroksellaan huoneeseen tullut kookas hoitaja kilistellen kaulalla hihnasta roikkuvaa avainnippua. Tourunen on asettunut peiton alle ja löytänyt hyvän asennon.
Ajankulua
Iltapäivä on edennyt torkahdellen, lyhyiden unien ja heräämisten vaihdellessa, osastoavustajien tuodessa ruokaa ja kootessa astioita ja hoitajien kysellessä vointia ja sekalaisten ohjelmien vilistäessä televisiossa. Tourusen jalkojen voimaa hoitaja arvioi painamalla jalkapohjista vastaan kun Tourunen yrittää jalkavoimilla kukistaa vastustuksen.
Viereisen sängyn tyyppi on Virroilta. Hän on päässyt leikkaukseen nopeasti kun joku ennen häntä oli perunut tulonsa. Hänen toinen polvensa on operoitu jo vuosia sitten ja hän muistelee, että tunto palasi silloin nopeammin kuin nyt. Sitä hän sanoo hoitajalle joka kerta kun tämä tulee paikalle ja joka kerta hoitaja sanoo, että kyllä se siitä elpyy ennen kuin lähdet kotiin. Hoitaja ei kuitenkaan sano milloin kotiuttaminen tapahtuu.
Tourunen toteaa, että kuluvat ne noinkin hoikan miehen polvet. Hän olettaa miehen maanviljelijäksi, vaikka ei nivelten kuluminen ole kiinni ammatista.
Virtain mies sanoo painavansa saman kuin häntä päätänsä lyhyempi maailmanmestari Petra Olli. Ja siinä 69 kilossa hänen painonsa on pysynyt.
Tourunen jatkaa keskustelua kunnes huomaa, että virtolainen nukkuu. Tourunen ottaa Panadolin ja nukahtaa.
Herättyään hän ihmettelee kun kello on tasan 11. En kai minä kellonympärystä ole nukkunut ja tarkistaa kännykästään kellonajan: 23:00. Parin tunnin tehokas nukkuminen antoi vaikutelman pidemmästäkin levosta. Hän sulkee television ja huoneeseen tulee kierroksellaan isokokoinen yöhoitaja, joka kysyy Virtain mieheltä, onko tunto koipiin palannut? Jonkin verran, hän mutisee.
Untenmaille
Tourunen epäilee, että riittääkö unta yöksi, mutta tehokkaat kipulääkkeet herpaannuttavat ja etäännyttävät valppautta ympäristöstä. Tajunta alkaa asteittainen siirtyä muille maille. Tourusen ollessa juuri nukahtamaisillaan kysyy Virtain mies, että tunteeko Tourunen seinäjokelaista sotilaspastoria, joka oli Hämeenlinnan Hennalassa kun hän oli siellä armeijassa.
Tourunen ei tunne sellaista sotilaspastoria. Mutta kun Virtain mies kertoo tapahtuman, joka jäi tämän sotilaspastorin ansiosta mieleen, valkenee Touruselle kenestä on kysymys. Seppo Viitamäki se on.
Varuskunnan läheiseltä golfkentältä löytyi vielä myöhään syksyllä golfpalloja, joita me varusmiehet keräilimme. Eräänä iltana joku laittoi pallon vinhasti pomppimaan pitkin kasarmin käytävää, ja sellaisesta alustasta se saa kunnon kimmokkeita. Hyvä, ettei kattovalaisimia putoillut. Pallo räsähti käytävän perällä ikkunasta läpi synkkään yöhön. Lasinsirpaleet helisivät ja ulkoa puski sisään kylmää. Siinä kun ikkunaa peitettiin filteillä, ettei kasarmi jäähdy säntäsi päivystävä upseeri komppaniaan ja karjaisi: Riviin järjesty! asento! Katse oikeaan päin! Lepo!
Juuri kun tanakan haara-asennon ottanut pystynenäinen upseeri aloitti pauhun ja vaati rivistä astumaan sen, joka oli syyllinen… Komppanian käytävällä oli vaivihkaan poikien touhuja seurannut iltahartautta pitämään tullut sotilaspastori.
Pastori pelasti pälkähästä
Kukaan ei ehtinyt ottaa rivistä ratkaisevaa askelta, kun sotilaspastori sanoi rauhallisesti ottavansa syyn niskoilleen. Entisenä Nurmon Jymyn pesäpalloilijana hän oli käsitellyt taitamattomasti pientä, vikkelää palloa tunnetuin seurauksin. Koetetaan selviytyä tämä yö näin ja korjataan ikkuna huomenna. Minun laskuuni.
Päivystävä upseeri napsautti kantapäät yhteen ja toivotti komppanialle hyvää yötä. Poistuessaan hän harmitteli tilanteen saamaa käännettä. Hänen valtansa ei riittänyt nuhtelemaan sotilaspastoria.
Virtain mies sanoo, että yllättävintä oli sotilaspastorin pitämän iltahartauden teema: Moraali. Täyttä asiaa.
Sanoin, että tunsinhan minä tämän sotilaspastorin. Näkyvä hahmo Seinäjoella. Varsinainen persoona, joka kuoli vuonna 2007.
***
Kuva esittää polveani ja leikkaushaava. Nyt siitä on otettu pois ompeleet ja kuntoutus jatkuu.
(928.)