Sanon, että menen, ja myös menin Lidliin hakemaan silliä ja uusia perunoita.
Vaimo kuitenkin kehotti hakemaan perunat torilta.
”Siellä ne on juuri tänään aamulla nostettuja.”
Pyöräilen Lidliin. Haeskellessani silliä otan leipää ja pari tomaattia. Sillikonttorin matjessillin 200 gramman pakkaus näyttää sopivan kokoiselta. Otan sen.
Kassalle juuttuu nuorehko äiti palauttaessaan jonkin aiemmin ostamansa vaatteen.
”Ei siinä mitään vikaa ollut. Oli vain sopimaton”, hän sanoo kassan tiedusteltua palautuksen syytä.
Kassa juoksuttaa optisen lukijan ylitse hänen muut ostoksensa ja sanoo niiden tekevän kolmetoista euroa. Nainen työntää korttinsa päätteeseen, mutta se ei hyväksy sitä. Kassa ottaa kortin ja pyyhkii sitä ja sovittaa sen maksupäätteeseen.
”Ei se nyt hyväksy sitä”, kassa toteaa ja kysyy, ”onko sinulla henkilöllisyystodistusta, niin laitetaan maksu sillä tavalla?”
”Otin lähtiessäni vain kortin ja kympin setelin”, nainen sanoo ja palauttaa jäätelöpakkauksen, mutta se ei vielä riitä, ja hän palauttaa makeispussin.
”Nyt se tekee kahdeksan kuusikymmentä”, kassa snoo, ja jono liikkuu.
Ajan torille laihialaisen kauppiaan myyntipaikalle. Muuan tuttu ostaa paraikaa mansikoita ja Anna Bella –varhaisperunoita. Hän kysyy, että pyöräilenkö jatkuvasti. Sanon, että kesällä melko paljon. Kerron, että toissa päivänä osallistuin Kaustisella Vaivaisukko-pyöräilyn 137 kilometrin lenkille.
”Pysähdytkö monta kertaa tuollaisella lenkillä?”, hän kysyy kiinnostuneena.
”Tunnin välein vetristelen, juon ja nautin jotakin ravintoa.”
Hän neuvoo minuakin ostamaan Anna Bellaa, joka on hyvää vaihtelua siiklille.
Rouva täyttää puisen kapan puolilleen ja kaataa perunat pussiin. Hän sujauttaa mukaan tillinipun. Maksan kuusi euroa.
Perunoita kuulostaa olevan aika paljon kun ne kopisevat lavuaariin. Niiden seittimäinen kuori irtoaa helposti teräsvillalla. Puhtaat perunat ovat yhtä suuria ja ne kypsyvät nopeasti kun tunnustelen niitä haarukalla. Kaadan keitinveden ja silppuan perunoiden päälle tilliä. Se tuoksuu ja näyttää hyvältä, aivan kesältä.
Syön ensi hätään muutaman perunan sillin kanssa. Otan lisää. Kukaan ei onneksi näe kun tolskaten ahmin kauden ensimmäisä varhaisperunoita. Pian uusien perunoiden maku ja viehätys alkaa liudentua ja perunan kuori paksuuntua.
Minulla on nälkä. Johtuisiko se toissapäiväisen pyöräilylenkin kulutuksesta? Seitsemän tunnin pyöräily näkyy sykemittarin mukaan verottaneen 3500 kilokaloria.
Huhmaistuani lautaselta viimeisen perunan menen pitkäkseni. Yritän lukea Stalinin tytär –kirjaa, mutta siitä on luovuttava jo muutaman rivin jälkeen. Uni, sen syvin vaihe, vyöryy päälleni ja kuljettaa minut syövereihinsä.
Herään puhelimen värinään:
”Onko siellä sen ja sen niminen?”, soittaja kysyy ja ilahtuu kuullessaan nimeni.
”Mikä on asianne, ärähdän tehdäkseni selväks”, etten ole halukas pidemppään jaaritteluun.-
”Nutritonextra tarjoaa nyt edullista lisäravinnetta”, mies puhuu kuin vanhalle tutulle.
Totean lyhyesti, ettei ole tarvetta lisäravinteille. Juuri söin kesän ensimmäiset uudet perunat.
Äreyteni sulaa kun lähden ulkoiluttamaan koiraa. Se on aina yhtä iloinen päästessään kiertämään saman lenkin, jonka sen kanssa teen päivittäin, joskus jopa useamman kerran.
Huomaan unohtaneeni uusien perunoiden tuottaman makuelämyksen. Syntyy tarve kokea uusien perunoiden maku uudestaan, sillä pian ne muuttuvat vanhoiksi poluiksi.
(592.)