Ohje mainitsi, että lenkillä mennään pitkin polkuja ja uria, joilla selviää lenkkareilla. Eikä yhdeksästä lähtijästä saappaita ollut kuin kahdella. Siinä koleana lokakuun aamuna miesten lukumäärä yhdeksän ja kaksi saapasparia toivat hatarasti mieleeni vuonna 1946 ilmestyneen Pentti Haanpään romaanin Yhdeksän miehen saappaat. Haanpään humoristiseen romaaniin mahtuvat hänen teemansa; on huijaamista, kortin peluuta, juopottelua, kriittisyyttä ja pienen ihmisen joutuminen suureen sotakoneistoon. Tosin niillä teemoilla ei ollut mitään tekemistä meidän lenkkimme kanssa.
Ensimmäiseksi saappaat saa jalkoihinsa vääpeli Soro (1.), joka nimittää itse itsensä vänrikiksi. Hänet lähetetään eturintamalle vänrikin tähdet kauluksesta ratkottuina.
Useimmat saappaiden käyttäjät eivät enää tarvinneet saappaita eli ne kävivät tarpeettomiksi. Sotamies Kasper Ahven (4.) riisti ne sotilassairaalan kellarissa paareilla makaavalta kersantti Toivo Nirvalta (3.). Hänelle saappaat olivat langenneet niiden toiselta käyttäjältä, ankaraa koti-ikävää poteneelta luutnantti Heikki Jopperilta (2.). Taisteluun lähdettäessä Jopperi, joka siviilissä oli ison talon isäntä, käytti saappaita säästeliäästi ja taistoon lähdettäessä veti jalkaansa huopahiihtokengät.
Kun tilaisuus tuli, silloin ei siekailtu. Korpraali Einari Korpille (5.) tilaisuus tarjoutui, kun työvelvollinen Juhan Norppa (6.) nukkui ja Korppi toimi. Korpraali Korppi ajautuu lomallaan varakkaan rouva Risun seuraan. Rouva muistaa sotamiestä myöhemmin uusilla jalkineilla. Korsun ”pelihelvetissä” saappaansa häviää sotamies Heikki Nokkanen (7.) Jaaralle (8.) eli Peli-Jaaralle, joka ei sotahommiin liiemmin osallistunut. Jaaran tien poskeen hylkäämät ahtaaksi käyneet saappaat noukkii sotamies Lehto (9.). Hän toteaa rauhan tultua ojaa kaivaessa, etteivät vuotavat saappaat ole tottuneet työntekoon.
***
Tässä kuva kahdeksasta miehestä jonka yhdeksäs eli Pentti Heikkilä otti valokuvan tyynen Kyrkösjärven rannalla. Sauvakävelyä tuli hieman yli peninkulma – ja kuivin jaloin ilman saappaita.
(744.)