Puhelin hälytti pitkästä aikaa keskiviikkona eli 21. heinäkuuta kello 11.07. Tulisiko nyt ilmoitus voitosta osallistuttuani johonkin kyselyyn tai arvontaan, mutta ei: ”Terve, täällä Jomppe ja tarjoan…”
Keskeytän saman tien, että olen ongella, enkä voi keskustella. Jomppe kysyy, voiko hän soittaa myöhemmin, olisi hyvä tarjous…
Et, sanon ja kerron, kuinka hän tai joku hänen kollegansa kerran soitti ollessani pilkillä aavalla järvenselällä purevassa pakkasessa ja kun sain kintaat käsistäni ja kaivoin puhelimen alettiin minulle kaupata tätä samaa lehteä 28 eurolla puoleksi vuodeksi.
Siinä muuttui onkireissu kärsimykseksi, kun sormia alkoi paleltaa. Päätin, etten osta puhelinmyyjältä ikinä mitään.
Jomppe sanoi, ettei hän se ollut, sillä hän on aloittanut alalla vasta keväällä jäiden sulettua. Sitä ennen Jomppe työskenteli mara-alalla. Ja sitä, jos mitä alaa korona koetteli, kun tartunnat ja rajoitukset yltyivät. Lopulta tuli lomautus ja piti vaihtaa alaa, kun on perheellinen.
Jomppe kysyi, olenko käynyt pilkillä koskaan merenjäällä, kun siinä aika lähellä asut?
Nyt siima kiristyy ja korkkia viedään pinnan alle niin, että kyseessä on isompi saalis.
Klik. Tuut, tuut.