Merkitsen muistiin: Tämän talven hiihdot taisivat tulla suoritettua ja nyt suuntaamme Saariselältä kotimaisemiin. Mitä etelämmäksi tulemme, sitä selvemmäksi käy, ettei näillä leveyksillä kaikin paikoin ole ollut asiaa ladulle. Lapissa tuhat kilometriä pohjoisempana talvi on aivan toista: lumi täyttää maiseman – ja paksusti.
Kaksi viikkoa Kaunispään etelärinteellä todisti, että Suomi on pitkä maa. Siinä missä kotopuolessa rapa roiskuu, Saariselällä järeä traktori lykkää lumet yön jäljiltä pihasta ja kulkuväyliltä ja latukoneet maastossa tekevät hiihtäjille siistiä uraa. Sama toistuu seuraavana aamuna, ja aurausvallit kasvavat.
Hiihtokilometrejä tällä jaksolla kertyi reilut kaksisataa ja talven saldoksi tulee tuhat kilometriä. Se määrä koostuu kahdesta Lapin-reissusta, yhdestä viikosta Kainuussa ja tuli kotimaisemissakin hiihdettyä huolimatta arvaamattomista lumioloista. Kaupungin liikuntatoimi on hoitanut tehtävänsä kiitettävästi, hiihtouraa löytyi lähes aina. Joupiskalle jäi vielä iso kasa säilölunta, joka turvaa ensilumen ladun seuraavan hiihtokauden alkaessa. Näin talven tavoite täyttyi.
Toinen, hyvin henkilökohtainen tavoite eli oikean polven tekonivelen sopeutuminen hiihtoon, onnistui hyvin. Tekonivel minulle asennettiin Coxassa juhannuksen aatonaattona 2019. Helppoa hiihdon aloittaminen ei kuitenkaan ollut. Muistan, millaista tuskaa tuotti viisi kilometriä Linnanpuiston futiskentällä, mutta siitä se lähti. Pisin yhtämittainen hiihtolenkkini oli viimeviikkoinen 43 kilometriä. Polvinivel toimii.
Lyhensimme Eilan kanssa Lapin-leiriämme kahdella päivällä. (Teko)Syynä on korona ja viranomaisten julistama poikkeustila sekä korkea ikämme. Harkitsimme sitäkin, että jäämme Lappiin seuraamaan tilannetta, sillä on ihan sama, missä tällaiset yli seitsemänkymppiset viruvat karanteenissa. Ja Saariselkä olisi voinut olla jopa turvallisempi paikka kuin Seinäjoki. Tosin sikäläisen Kuukkeli-kaupan käsidesi loppui heti alkajaisiksi, eikä sitä tullut koko aikana. Nyt piti selvitä nestesaippualla ja 30-prosenttisella Koskenkorvalla.
Vaikka siirtymisemme kotimaisemiin vie koko päivän ja vaatii matkustamista linja-autolla ja junalla sekä jatkuvaa käsien desinfioimista, silti olemme paljon helpommassa asemassa kuin tuhannet maanmiehemme pitkin maailmaa. Sieltä ei lähdetä pelkän koti-ikävän hätistämänä.
Eskelisen Lapin Linjojen bussissa meitä matkustajia on kuskin lisäksi yksitoista. Se taitaa ylittää viranomaisohjeen pääluvun, joka saa oleilla samassa tilassa. Saas nähdä nouseeko Sodankylässä matkustajia bussiin tai jääkö monta pois?
Odotellessamme aamulla onnikkaa huomaan kuinka poikkeustila Tunturihotellin aulassa ilmenee tylynä: Iso plakaatti kertoo, että ”Hotellimme tanssit on tältä sesongilta peruttu”. Näin jossakin ennakkomainoksen, että Marko Maunuksela olisi jonakin iltana tanssittanut yleisöä, mutta nyt ei soitto soi eikä tanssita. Elämme kovia aikoja.
Hiihdot pohjoisen hangilla on tältä sesongilta taputeltu, pääsen pääsen kesälajien pariin, kuten pyöräilemään. Uinti olisi hyvää vaihtelua, mutta uimahalli on suljettu enkä ole mikään avannossa viihtyvä mursu.
JK/ Tieto kotipuolesta kertoo, että Joupiskan kahden kilometrin latu on hiihtokunnossa.
(979.)