En tiedä varmasti, mistä pieni Pajuluoma on täyttynyt vetokykynsä äärirajoille kohisten vyöryvästä vedestä. Kevään sulattamilla lumilla siihen lienee osuutta, mutta ei niistäkään määräänsä enemmän vettä tule..
Liikkeessä olevaa vesimassaa on mukava katsella, siinä on voimaa eikä se tunnu loppuvan ja kaiken aikaa vettä tulee lisää. Pajuluoman vesi on ruskeaa ja joihinkin suvantokohtiin se jättää pyörteitä ja vaahtokiehkuroita. Rannalle sen kyydistä on tarttunut joitain puita, mutta jo hetken kuluttua vesi tempaa ne mukaansa.
Aamulla yhden matalan sillan alle oli jäänyt iso sininen kunto- tai jumppapallo, kun se ei ollut mahtunut alittamaan siltaa. Ajattelin, että olkoon siinä, mutta nostin sen pois. Se kävi helposti, sillä pallo oli sen verran löysä, että siihen sai tartuttua tukistusotteella ja nostettua sen ylös. Potkaisin pallon kauemmaksi puistoon. Se pomppi muutaman kerran raskaasti ja asettui rapaiselle nurmikolle.
Mistä ja kuinka se on mahtanut karata ja joutua virran riepoteltavaksi? Olisiko joku tarkoituksella laittanut pallon Pajuluomaan ja aikansa seurannut, kuinka vesi on ottanut sen epätasaiseen kyytiinsä ja sitten antanut pallon mennä. Tietysti se on voinut unohtua ajat sitten jonnekin uoman varteen ja kun lumet ja jäät ovat sulaneet ja sopiva tuuli tönäissyt sitä, ja virta siepannut sen enempää kyselemättä. Mistä asti se on tullut, jää arvoitukseksi, ja minne asti se olisi mennyt, ellei olisi juuttunut pienen sillan alle.
Epäilen, ettei pallo kovin kauan loju paikallaan, kun sen joku koulupoika tai –tyttö potkaisee tai heittää virtaan. Ellei sitten joku jollakin konstilla riko sitä. Saattaa käydä niinkin, että palon omistaja tunnistaa sen ja… sen kuljettaminen polkupyörällä tai jalkaisin ei ole kovin helppoa. Tuskin kukaan viitsii kovin pitkään pyöritellä jalkakäytävillä tuon kokoista palloa.
Ei auta kuin seurata sinisen, ison pallon liikkeitä.
(804.)