Vanhoilla voiteilla lähdin, ja ne pelasivat suhteellisen hyvin. Vanhasta tottumuksesta käännyin Kuutamoladulle, sillä alun lasku tarjoaa nopean vauhdin, joka melkein saman tien hyytyy ylämäkeen. Reitillä on myös pari pitkää nousua, jotka pystyy taltuttamaan jos on vähänkin pitoa. Laanilassa otin ryypyn urheilujuomaa ennen kuin lähdin kohti Kiilopäätä ja nousemaan ainakin kilometrin mittaista mäkeä.
Noin viiden asteen pakkasessa matka taittui leppoisasti, mutta vilkaisu yläkertaan kertoi tummissa pilvissä lymyävästä, jos ei ihan myrskystä niin ainakin mylläkästä, joka sieltä ennen pitkää purkautuisi.
Ladulla meni ja tuli tasaisena virtana hiihtäjiä, ja ihan erikseen olivat rytmikkäästi viuhtovat luistelijat. Olivatko jonkun koulun leiriviikkoa näissä maisemissa viettäviä ne pari pitkää raitoa, jotka tulivat vastaan. Hieno näky se oli, kun nuoret hiihtivät yhtä tahtia hienolla tyylillä. Siinä oli tyttöjä ja poikia.
Asetellessani Kiilopään suksitelineeseen suksia ja sauvoja tunsin, kuinka taivas alkoi puskea ilman sakeaksi lumikiteitä. Join kupin kaakaota ja toisen teetä. Pusero, pipo, hanskat ja kauluri lämpenivät eteisaulan kuivauskaapissa. Siinä kun vedin lämpimiä rettuja päälleni huomasin ulko-oven pieleen ilmestyneen defibrilaattorin, laitteen jolla pysähtynyt sydän tärskäytetään käyntiin. Tärkeä varustus, ajattelin, sillä täällä saatetaan liikkua suoritusten ylärajoilla.
Niin vain ilma täyttyi terävistä lumikiteistä. Paluumatkan alku sujui jotenkin, kun valkoisesta maisemasta erotti latu-uran. Se kuitenkin katosi tämän tästä, mutta korvakuulollakin saattoi lykkiä. Rankkaa, totesin itsekseni, kun alamäessäkin jouduin tekemään työtä. Ja heti kun silmääni iskee lumikide, siinä ei auttanut räpyttely, vaan silmät piti sulkea ja piti selviytyä palan matkaa sokkona. Vastaan tulevat epämääräiset tummat hahmot tarkentuivat vasta muutaman metrin päässä hiihtäjiksi. Ohitse pyyhältävät katosivat saman tien näköpiiristä. Olisi tehnyt mieli sanoa, että olette – tai olemme kaikki -aika karpaaseja.
Päästyäni vihdoin pitkään Laanilaan laskevaan mäkeen joudun lykkimään vimmatusti, ettei vastatuuli tyssää muutenkin olematonta vauhtiani. Minkäs teet luonnon voimille! Laanilan notkossa nojailen hetken sauvoihin kun etäältä valaistua latua lähestyy sinistä valoa hätäisesti vilkuttava lumikelkka perässään jokin pömpeli. Kohdalleni päästyään kuski kysyy, onko kaikki ok? Sanon, että on, mutta kuinka ok on noilla, jotka uurastavat tuolla ladulla.
Latu-uralle häipyvässä sinisessä välähtelyssä on aavistus jotakin hätään liittyvää, kohtalonomaista. Liikkeellä ollaan tosi mielellä.
Toivottavasti ladulla kaikki on sujunut parhain päin, ajattelen kun heittelen löylyvettä ärhäkälle kiukaalle.
Toive ei täysin toteutunut, kuten perjantain uutinen IS:ssa kertoo.
15-vuotias hiihtäjä katosi Saariselällä.
Pelastuslaitoksen kelkkapartio löysi Saariselällä kadonneeksi ilmoitetun 15-vuotiaan hiihtäjän. Poika oli löydettäessä hyvässä kunnossa. Poliisi pyysi aiemmin havaintoja kadonneesta 15-vuotiaasta hiihtäjästä.
Hiihtäjä oli lähtenyt Kakslauttasesta hiihtämään yhdessä seurueensa kanssa, mutta erkani puolilta päivin muusta seurueesta Laanilan kohdalla. Hän aikoi hiihtää Kiilopäälle.
Sääolosuhteet ovat olleet Saariselän alueella vaikeat, sillä alueella riehuu kova lumimyrsky.
(644.)