Kainuun hiihtokollega on jo ehtinyt ensilumenladulle. Hän on ladannut facebokiin pätkän latua, jota liuutellessaan kehuu luistoa, maisemia sekä säätä. Johan tuollainen innostus, joka muistuttaa sitä kun vauva ensimmäisien kerran huomaa varpaansa, herättää harminsekaista tunnetta. Meikäläisten maisemissa elellään lumen suhteen epätietoisuudessa. Ei lupausta teko- eikä muustakaan lumesta.
Tänään aamulla kävimme Joupiskalla tutustumassa – suurimmalle osalle asia oli jo tuttu – niin sanottuun Mobo-sovellukseen, joka on moderni versio kiintorasteista. Ja se avaa suunnistukseen aivan uuden reitin, toki mastoa siinäkin pitää osata lukea. Avainasia on älypuhelin. Eli siitä vain lataamaan Mobo-sovellus, sillä ratoja on melkein joka paikkakunnalla. Kangasalan hiihtokollegan ei tarvitse kuin nousta Kirkkoharjulle ja Kainuun kollegan, jos hiihtämiseltään ehtii, mennä Kajaanin Vimpeliin.
Sunnuntaina aamupäivällä sää Joupiska suosi ulkoilijoita, joita siellä oli vaikka kuinka paljon. Oli lapsiperheitä, pariskuntia, yksin, kaksin ja koirien kanssa liikkuvia. Mobo-rastit löytyivät lähes huomaamatta, mutta huomaamatta ei jäänyt sahajauhon alle säilötyn lumikasana vajuminen. Heräsi huoli, riittääkö siitä, kun se aika tulee, ampuradan lenkin lumettamiseen? Ura on aika leveä ja kuluttajia piisaa, joten lumikerroksen pitää olla paksu.
Turha huolehtia ja murehtia asioista, joihin ei kuitenkaan voi vaikuttaa. On yksi kaunis päivä tai ilta kun Kerttu Kotaoja lupaa ankaria lumisateita. Ojajärven Väiski, kolmas oikealta, tietysti toivoo Linnanpuiston kentän ylle runsaskuormaisia lumipilviä. Häntä kun odottaa perinteinen tuhannen kierroksen urakka kentällä. Näin yksi kaupungin jalkapallokenttäkin on ympärivuotisessa käytössä.
Viedessäni kävelysauvat (Nordic ski sticks) varastoon ja tutkiskellessani ohimennen orrella lepäävää hiihtokalustoa alkoi levottomuus vaivata, että voisihan jonakin päivänä pistää kaluston pussiin ja mennä kokeilemaan hiihtoa Vuokattiin.
Tuleehan siitä jo puoli vuotta kun jalassani on viimeksi ollut monot ja sukset, päässä pipo ja nenänpäässä tippa. Puolen vuoden kuluttua mennään jo polkupyörällä. On pidettävä huoli, ettei kärki karkaa, ei ainakaan alkukaudesta.
***
Kuvassa vasemmalta Pentti Päivärinta, Jarmo Ilkka, Aulis Övermark, minä, Väiski, Vesa Mäki-Ikola ja Marja Erkkilä. Kuvaajana toimi luotettavasti Heikkilän Pentti.