Kymmenen minuuttia puolenyön jälkeen Seinäjoen asemalla juna ei vain näyttänyt pitkältä, se oli myös sitä. Suurin osa oli makuuvaunuja, jollaisella myös minä aioin matkustaa Rovaniemelle, mutta aikailin ja jouduin valitsemaan istumapaikan. Sekin oli niitä viimeisiä vapaita ja käytäväpaikka. Urhoollisesti IC-juna saapui ajallaan Rovaniemelle ja asemalaituri täyttyi matkalaukkuja vetävistä ja suksipusseja roikottavista turisteista. Kuulosti kuin japani olisi ollut käytetyin kieli.
Mieleeni japanin kielestä tuli vain ”monozukuri”, jonka merkitystä en muistanut. Päätin tarkistaa sen Googlessa. Sitten jo muistin ”kamikazen”. Sen arvelin edustavan satunnaisessa kommunikoinnissa moukkamaisuutta niin kuin saksalaiselle murjaistu heil. Achtung ajaisi saman asian.
Tein etevästi jättäessäni sukseni pari viikkoa sitten Saariselälle suksihuoltoon. Saariselälle ja aina Ivaloon asti menevän Gold Linen bussia kerääntyi odottamaan sekalainen väkijoukko matkalaukkuröykkiöineen. Pakkanen tuntui oudokseltaan raikkaalta, olisiko sitä ollut kymmenisen astetta. Pian siihen ilmestyi mies, joka kysyi, meneekö joku vain Sodankylään asti? Kukaan ei sanonut mitään, ja mies teki johtopäätöksen, että kaikkien päämäärä lienee vähintään Saariselkä. Hänen laskelmiensa ja olettamustensa mukaan mahtuisimme juuri yhteen bussiin.
Lähtö viivästyi parikymmentä minuuttia kuskin rahastaessa, ja on sanottava, että hän teki yhtiölleen sievoisen tuoton. Tämä linja perii suksista kolmisen euroa, mikä minusta eläkeläisalennuksella matkuvasta tuntui kiskomiselta. Oikeastaan ne, jotka ovat suksien kanssa matkassa tähän aikaan vuotta, ansaitsisivat alennusta.
Jo Rovaniemellä maisema näytti pakkasen jähmettämältä ja mitä pidemmälle aamu eteni, sitä kylmemmäksi se muuttui. Täytyy muistuttaa, ettei täällä ole kaamoksesta harmaata aavistusta ei ainakaan samassa mitassa kuin kotoa lähtiessäni: valoisaa, puhdasta ja raikasta. No, tosin sitä kestää lyhyen ajan.
Sodankylässä lumityöt oli tehty siististi, porraspielet suittu ja jouluvalot loivat ajankohtaista tunnelmaa. Toimeliaan ja yrittävän oloinen kaupunki tämä Sodankylä, jonka pääkadun varressa on koko liike-elämän kirjo. Keskustan yhden kapean kadun tai kujan nimi säväyttää: Peter von Baghin katu. Sodankylä on meillä ja maailmalla tunnettu alkukesän elokuvafestivaalistaan, jonka yksi voimahahmo oli muutama vuosi sitten kuollut Peter von Bagh.
Koetan totutella siihen, että tänään hiihtoladulla pakkanen tekee luistosta kitkaisesti narisevan ja saattaa se nipistellä varpaita ja sormia. Siitä huolimatta ladulle pitää päästä vaikka lyhyesti. Yleensä pakkanen Saariselällä on lempeämpää kuin Ilmatieteen laitos ennustaa. Norjalainen www.yr.no -sivu lupaa Inariin (Enare) useita asteita siedettävämpää kylmyyttä kuin kotimaiset sääennustajat.
Monozukuri tarkoittaa japanilaista periaatetta, ettei mitään jätetä puolitiehen. Pyrkimystä täydellisyyteen. (641.)