Kehuja ja kiitoksia

Vanhoja tuttuja, hyvää ruokaa ja kuninkaallisia. Noin tiivistettynä kului torstai-iltapäivä. Meitä oloneuvoksia kokoontui puolisataa Ilkan Alkio-saliin perinteiseen tapaamiseen.

Saatoimme päätellä toimitusjohtajan puheesta, että olemme aikanamme olleet yhtiölle tarpeellisia. Talolla menee hyvin, vaikka media-alan parhaat vuodet eivät enää palaa. Tuotoista suurin osa kertyy osakekaupoista. Ala on kovassa murroksessa ja perinteinen paperilehti digitalisoituu ja siirtyy yhä enemmän nettiin.

Senkin Korkiatuvan Matti kertoi, että kun Ilkka takavuosina osti Alma Mediaa noin 50 miljoonalla eurolla ja jota moni piti aivan käsittämättömänä manööverinä, ovat miljoonat tulleet osinkoina takaisin. Ilkka on Alman suurin omistaja.

Puheen jälkeen päästiin itse asiaan eli syömään monenlaisia herkkuja ja juomaan täytekakkukahvit. Väkeä oli sen verran paljon, ettei kovin monen entisen kollegan kanssa päässyt kuin kysäisemään pikaisesti kuulumisia. Useamman kerran sanoin päivieni kuluvan joskus liiankin vikkelästi: koiraa ulkoiluttaessa, talvisin hiihdellen, kesäisin pyöräillen sekä kesät talvet uiden.

Virkeitä oloneuvoksia, vaikka jollakin oli sitä sun tätä kolotusta, joku terästi kuuloaan kääntämällä kämmenellään korvanlehteä äänen suuntaan ja jotakin odotti pikku operaatio, mutta kukaan ei valittanut. Ikää kun jo on kertynyt, kerrottiin myös joitain ikäviä kohtaloita ja muisteltiin myös niitä, jotka ovat vaihtaneet lopullisesti levikkialuetta. Sitä vain moni ihmetteli, kuinka jokapäiväinen lehti pystytään tekemään kun meitä vanhan liiton osaajia ei enää ole työrintamassa.

Joulupukin ja muorin rooli lankesi Marco Lundbergille ja Erika Vikmanille eli tämän vuoden tangokuninkaallisille sekä heitä säestäneelle hanuristille. Tarjolla oli tuttuja ja kauniita joululauluja sekä ylivoimainen Satumaa. Kuninkaalliset kiittelivät Ilkkaa, joka on ollut tärkeä tuki ja vaikuttaja Tangomarkkinoilla.

Ennen kuin lähdimme tahoillemme kertoi Saarimäen Juhani tuhman ja Mäkysen Olavi tuhmahkon lääkärivitsin.Tai mikä nyt on tuhma, naurattivat ne joka tapauksessa-

Yksi nousi Ilmajoelle menevään onnikkaan, toinen astui Tampereen-junaan, moni ajeli pimeässä illassa kotiin ja minä liukastelin päästyäni rakennustyömaaksi muuttuneen sokkeloisen keskustan läpi Koulukatua kotiin. Viisaasti oli varustautunut se, joka potkutteli rollaattorilla kotiin.

(640.)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *