Kevätaurinko lämmittää ja sulattaa päivittäin aina vain pidempään lumikerrosta tuvan katolta. Savupiipusta nousee juuri ja juuri erottuvaa haikua, sisällä siis ollaan. Päätyyn nojaa neljä suksiparia ja sauvat.
Toivotamme sisään päästyämme vappua. Kamiina pohottaa hämärässä tuvassa, jonka pienen ikkunan edessä kohoava lumivalli säännöstelee valoa. Pöydän ääressä istuu kaksi ahavoitunutta miestä: toinen kalju ja toinen luisevanaamainen. He lopettelevat aamukahvejaan. Pritsillä myssypäiset naiset ovat varusteineen jo sen näköisiä, että heidän puolestaan matka saisi jatkua.
Ripustamme puserot naulaan, ja Virtanen asettaa kamiinan päälle kattilan, jonka hän on kauhaissut lunta täyteen. Kaivan repusta pikakahvipurkin.
”Kuinka vappu on mennyt?” kaljupäinen kysyy.
”Erikoisesti”, sanon. ”Autoimme illalla jäistä miehen ja naisen. Tai oikeastaan naisen, mies kun oli sen verran raju, että hän kahlasi rintaan asti ulottuvassa jääkylmässä vedessä ja rämpi omin voimin rantatöyrylle.”
”Naista virta työnsi kuin lastua. Paksu haalari piti häntä pinnalla. Saimme kuitenkin hänet helposti rannalle ja tupaan”, kerron.
Lavitsalla kädet ristissä istuva nainen valpastuu ja kysyy, että oliko niiden haalarit hopeanväriset. Tässä kun iltapäivällä poikkesi sellainen pari ja aikoivat majoittua, mutta sanoimme, etteivät autiotuvat ole kelkkailijoita varten kuin hätätapauksissa. Jatkoivat sitten.
”Tuli mutka matkaan”, kaljupäinen mies sanoo lyhyen rennosti ja lisää, että olivat lähteneet vappuajelulle.
Ei niistä oikein selvää saanut. Mies vähän raotti kypäränsä visiiriä kun jo kaasutti kelkkaa kuin mopopoika ja sitten ampaisivat matkoihinsa. Nainen ei sanonut koko aikana mitään.
”Sama pari se sitten on ollut”, toteamme. Repun hihnaa kiristävä nainen sanoo, että kylmä kyyti päättyi jäiseen kylpyyn.
Miehet siivoavat pöydän ja porukka lähtee. He menevät Porojärvelle. Se on vuosia ollut heidän kevätvaelluksensa päätepiste. Lupaavat varoa heikkoja jäitä.
Kuulemme, kuinka horisontista kantautuu moottorin pärinää. Valkoisessa maisemassa lähestyy piste, ja pian autiotuvan ohittaa kolme moottorikelkkaa, jotka katoavat saman tien.
Päivällä tultuamme lomahotellille näemme pariskunnan, jonka edellisiltana autoimme purosta. He olivat jääneet tupaan, kun aamulla lähdimme Virtasen kanssa. He selvittelivät, kuinka saavat kelkan purosta. Miehen kännykkä oli säilynyt kuivana. Kelkkavuokraamon pojille työkaverin ajopelin nyppäminen purosta oli pikkujuttu. Yön vedessä muhinut kelkka oli käynnistynyt ensi yrittämällä pärskäytettyään uumenistaan vedet pois.
Illansuussa nainen bussiin, joka vie hänet Rovaniemen lentokentälle. Seuraavana päivänä hänellä on Brysselissä konferenssi, jossa hän pitää kokemusasiantujina esitelmän Lapin elämysmatkailun uusista tuulista.
(793.)