Jos sanoisin, että altaasta noustessani olin kuin uitettu koira, valehtelisin ainakin osittain. Paikkansa pitää, että olin juuri niin märkä kuin kolmen kilometrin uimisen jälkeen ihminen tai koira on. Kukaan ei kuitenkaan minua uittanut; uin omasta vapaasta tahdostani.
Poistuessani sukeltelin rataköysien alitse kohti portaita, joita pitkin nousin altaasta. Uimareita ja vesijuoksijoita oli vähän, koululaisiakin tuli vasta lähtiessäni. Tilaa uima-altaassa on yleensä riittävästi aamupäivällä ja iltapäivän alkaessa. Uin yksikseni nopeiden kuntouimareiden radalla lukuun ottamatta alun muutamaa sataa metriä, jolloin muuan nuorimies siinä polskutteli. Sovimme hyvin samalle radalle. Hän noudatti uintietikettiä, eikä lähtenyt suin päin päädystä niin, että olisi kohta ollut edessäni, vaan odotti minun kääntyvän ensin, ja lähti sitten. Niitä kun on ”vesipetoja”, jotka eivät välitä toisten vauhdista ja joita sitten joutuu ohittelemaan. Silloin toivoo pääsevänsä edellä kiemurtelevan ohitse alitse.
Ei ole mikään ongelma, vaikka samalla radalla ui useampikin kunhan heidän vauhtinsa pysyy tasaisena, jolloin tällaisessa helminauhassa ohittelu on sujuvaa.
Kolmen kilometrin uintiin käytän aikaa muutaman minuutin päälle tunnin. Hölkkäillessäni (valokuva) saatoin parhaimmillani hyvässä myötätuulessa pistellä peninkulman tunnissa. Niinpä ajattelin että tuollainen kolmen kilometrin uinti vastaisi kymmenen kilometrin juoksua.
Kotona tutkiskelin uintejani, jotka olen tallettanut Polar-mittarillani siistiksi tilastoksi, ja huomaan perjantaisen suorituksen olleen70:nnen kun aloitin tämän uintikauden viime elokuun 8. päivä. Uintikilometrejä on kertynyt 210. Jos rohkenen muuttaa sen juoksuksi, peninkulmia siitä tulisi 70 eli 700 kilometriä. Melkoinen taival, jota polveni ei juosten, lönkötellen eikä edes rientomarssien kestäisi. Onneksi kesät talvet voi uida, talvella hiihtää ja kesällä polvea säästävästi pyöräillä. Ensi kesänä otan ohjelmaan melonnan. Siinä sitä ruumiinkulttuuria yhdelle miehelle.
Kunhan vielä huolehdin tai ainakin yritän huolehtia siitä ominaisuudesta, joka helpottaa terveen sielun säilyttämistä terveessä ruumiissa, jatkan tätä blogailua. Suuria älynväläyksiä ne eivät tarjoa, mutta ovatpa ajatusten jatkeita joka tapauksessa.
(792.)