Ennen matkaa ajattelin, ettei kahden viikon hiihtelemättömyys tuota minkäänlaista vaikeutta, kärsimyksestä puhumatta. Suksille toki pääsin pari viikkoa ennen lähtöä, tosin en täysitehoisesti, sillä koiran kanssa taannoin aamulenkillä rusikoimani kylkiluu muistutti ikävästi. Uintiakaan kylki ei sietänyt, joten ajattelin, että kaksi viikkoa lämmössä palmujen juurella tekee raihnaiselle eetvarttia.
Kuitenkin torstaiaamuna seitsemältä päätin kaiken uhalla mennä hotellimme siihen uima-altaaseen, jossa yhdensuuntainen 50 metrin uiminen sujuu ja volttikäännökset päädyissä. Allas oli vapaa, mitä nyt muutama varhainen auringonpalvoja voiteli itseään. Lasit silmille ja matkaan! Jo ensimmäisten kauhaisujen jälkeen kylki ei antanut merkkejä kivusta tai särystä.
Viidenkymmenen metrin allas on lyhyeen altaaseen tottuneelle hieman haastava. Lyhyessä altaassa uiminen on yhtä kääntymistä. Kolmen kilometrin uintiin käännöksiä tarvitsin 60 eli puolet siitä, mitä niitä olisin joutunut tekemään lyhyessä altaassa. Pitää sanoa sekin, etteivät nämä hotellien altaat ole tarkoitettu matkauimareille, paremminkin pulikoijille ja kylpyurheilijoille ja kahlaajille.
Sinänsä uiminen ulko-oloissa ei tuota sisätiloihin verrattaessa mitään lisäarvoa. On aivan sama, missä se sopivan lämmin väliaine eli vesi on, ulkona tai sisällä, siinä on aina tehtävä sama työ, jos aikoo kroolata kolme kilometriä noin 800 kcal:n kulutuksella noin tuntiin.
Ajattelin uidessani, pääseekö näillä hiihtokeleillä (siellä hiihto-olot kai mitä parhaimmat) kotipuolessa samassa ajassa samaan kulutukseen kuin uimalla? Ja jos pääsee, on uinnin hyvitykseksi kuitenkin luettava se, että se tapahtuu aina armottomassa vesikelissä. Hiihtäjän etuihin voidaan lukea alamäet, onnistunut voitelu sekä suopea keli.
Aamu-uinti täydentyi aamiaisella eksoottisten thaiherkkujen korventaessa suuta. Edes vesi, kotoinen kananmuna, pekoni tai homejuusto ei sammuttanut poltetta. Totu tai noudata maksimia: maassa maan tavalla tai pois. Opin, että täkäläisen ruoan voi niellä purematta.
***
Markkasen Laurin innoittamana kokeilin hotellin pelihuoneessa, muiden pelien seassa, heittokäden tarkkuutta Basketball-laitteella. Vaikka siinä etäisyys koriin on vajaat kaksi metriä, menivät heitot enimmäkseen korirenkaan ohitse. Hieman suomalaista helpotti se, että pelihuoneen kirjahyllystä löytyi myös suomalaisten turistien jättämää kirjallisuutta.
Tarjolla oli mm.Laila Hirvisaarta, jännitystä edustivat Kuoleman ruhtinas ja Kuolleiden satama sekä Camilla Läckbergin Majakanvartija. Oman ryhmänsä muodostivat Phuketin kotikirkon tarroilla varustetut kirjat. Pikaselauksen perusteella mielenkiintoiselta vaikutti Kohti kirkkaampaa kruunua eli Kruunukalusteen perustajan ja sillä vaurastuneen Kauko Salmelan (1933-2009) tarina.
Tekstin se kohta, jossa hänen kodikseen mainitaan liike Ylöjärvellä ja helluntaiseurakunta Nokialla, valaisee Salmelan menestyksen polkua. Varsinainen koti, palatsi, sijaitsi Pispalassa Pyhäjärven tuntumassa, ja sitä perikunta joutui myymään kauan.
Siivoojan jälkeen vuoteelle on ilmestynyt monenlaisia olentoja. Taitavia luomuksia niukoista aineksista.
(767.)