Ensimmäinen etappi poljettu. Jäljellä on vielä tai enää neljä päivää.
Kilometrejä perjantaina kertyi 119 ja nähtävää vielä enemmän. Heti lähtö Lappeenrannasta säväytti, kun Saimaan selkiä ja lahtia riitti pitkään eikä maisemassa ollut valittamista. Maasto oli ystävällistä, isoja mäkiä ei ollut ja muu liikenne lipui alkumatkasta melko rauhallisesti. Loppumatkasta liikenne vilkastui ja tila kapeni. Liikennevirtaan mahtui yksi häirikkökin, joka ohitti rivistömme äänimerkki päällä ja lähes porukan vetäjän Harrin kyynärpäätä hipoen.
Taipalsaaren kotiseututalolla Röytyn pihassa nautittiin energiapitoista purtavaa, kuten banaaneja, pähkinöitä ja juotavana oli mehua. Vanha tai entinen työkaverini ilahtui suunnattomasti kuultuaan, että Taipalsaaren kunnanhallituksen puheenjohtajarouva on aikoinaan lähtenyt Ilmajoen Rengonkylästä. Rouvan mies halusi esitellä Kainuun pyöräilykollegalle, ravimiehelle, entisöidyssä tallirakennuksessa jotain erikoista. Päästyämme hämärään talliin näimme telineessä ison seppeleen, jolla pari viikkoa sitten kruunattiin Turussa ravikuningatar Saga S. Kuningatartittelin Saga S. voitti myös edelliskesänä. Kotipaikkakunta muistaa kuningatarta.
Siitä kun poljimme kohti Savitaipaletta, halusi muuan matkassamme ollut kansanedustaja esitellä kaksinkertaisen keihäänheiton olympiavoittajan muistomerkin. Massiivinen kivirakennelma on pystytetty Jonni Myyrälle hänen kotitalonsa paikalle. Myyrä voitti kultaa 1920 Antwerpenissä ja 1924 Pariisissa, josta hän häipyi Yhdysvaltoihin eikä enää tullut kotimaisemiin. Syynä oli se, että Myyrä puhalsi Savitaipaleen kunnan rahavarat, kun hänen sahansa ei ehtinyt sahata tukin tukkia, ja kohtalona oli konkurssi. Myyrä kuoli 1955 Kaliforniassa 62-vuotiaana.
Keihäänheittäjät ovat ennen olleet melkoisia persoonia. Joku muisteli erästä eteläpohjalaista keihäänheittäjää, jolle kilpailujärjestäjät lupasivat lipputuloista kolmanneksen. Se ei sopinut keihäsmiehelle, joka vaati lipputuloista neljäsosan. Siihen järjestäjät suostuivat oitis.
Tuohikotti kuulosti jokseenkin hassulta nimeltä, mutta sellainen paikka siinä valtatie 15:n varressa oli, vieläpä vilkas ABC:n liikenneasema. Siellä joimme kahvit ja ravintolasalissa oli esillä useita tuohikontteja, vai pitääkö sanoa tuohikotteja. Näin matkailu taas avarsi.
Kouvolan torilla ryyppäsimme nisukahvit. Ei muuta kuin hotelliin, suihkuun ja ruokailemaan. Huomisen päivämatkaksi kertyy 99 kilometriä Hollolaan. Sadetta on tiedossa.