Toissa päivänä hiihdellessäni ja itsekseni manaillessani suksieni lipsumista viereen ilmestyi tuttu vallesmanni, jolla on myös Rossignolin skinit. Hän oli perässäni katsellut hiihtoani pitkin loivaa ylämäkeä, ja kun hänelle totesin että minulla skini ei oikein pidä, hän antoi muutaman neuvon. Tällä suksityypillä hiihdettäessä ponnistuksen pitää tapahtua suoraan alaspäin ja katseen pitää kohdistua puiden latvoihin, siis hieman pystysuorassa. Lipsumista pystyy minimoimaan myös sillä kun siirtää sidettä vähän eteenpäin.
Korjasin hiihtoasentoani heti ja se tepsi. Tänään aamulla ennen kuin lähdin Joupiskalle suksineni, siirsin sidettä aavistuksen eteenpäin. Se muuten käy kätevästi pienellä raudalla, joka sovitetaan Rottefella-siteessä olevaan koloon. Tänään perjantaina – kymmenen asteen pakkasessa suksi piti hyvin – luistossa oli toivomisen varaa. Kympin verran hiihdin lenkillä, jota oli pidennetty kaksikilometriseksi.
Mennessäni hiihtämään oli parkkipaikalla kaksi tuttua lähdössä pois. Hiihtokintaani, ne ovat rehelliset kintaat lämpimällä irtovuorella, kiinnostivat toista. Sanoin hankkineeni niitä useamman parin jo muutama vuosi sitten 6.90 euron hintaan. Hän aikoi myös siirtyä sellaisiin. Vielä ennen lähtöä sanoi saaneensa sata kilometriä täyteen. Kertoi jonkun jo puhuneen 500 hiihdetystä kilometristä. Siihen on tarvittu ainakin kaksi Lapin-viikkoa tai aivan epäinhimilliset lahjat.
Toiselle tuttavalle tällä kertaa oli riittänyt vain kymppi, olo kun tuntui flunssaiselta. Hänet näkee Joupiskalla ensimmäisenä syksyllä ja viimeisenä keväällä Tuomikylän reitillä lumen jo sulaessa. Nyt hän arveli pitävänsä muutaman lepopäivän. Saa nähdä, onnistuuko.
Kotiin kaartaessani taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja asetteli jäälyhtyjä pihamaalle. Ne ovat syntyneeet veden jäädyttyä pakkaseen jätetyissä sangoissa, joiden sisältö irtosi napsahtaen lämpimän veden avulla – ja kas, siinä kirkas ontelomainen lyhty. Tai niitä on nyt pihamaalla useita. Voin sanon, että kun hämärtää ja hän kumartaa sytyttääkseen jäälyhdyt vallitsee Upankatu 4:n pihassa tunnelmainen ja kodikas valaistus.
Vaikka liikkeiden avajaisten yhteydessä ilmaisia muoviämpäreitä jonottaneet on leimattu halpamaisesti höynähtäneiksi, ei kukaan moiti sitä, että meidänkin pihan jäälyhdyn aihiona on ollut ilmainen muovisanko ja suomalainen, puhdas vesi. Syksyllä muuten samat sangot olivat korvaaamattomia marjastajalle.
Nyt, kun aattoon on kaksi päivää ja lastenlasten joulutodistukset on palkittu, pidän hiihtelyssä – viidentoista peninkulman jälkeen– joulutauon ja käyn ehkä huomenna ja sunnuntaina uimahallissa kauhomassa kolmeliometrisen. Joulukortit on tullut lähetettyä jo viime jouluna, jolloin suuntasimme niihin käytetyt rahat niiden avustamiseen, joille joulun oikeasti pitää tulla.
Kiitos kuitenkin niille, jotka ovat meille lähettäneet joulukortteja. Kiva niitä on saada, vaikka aina ei tunnista keitä ovat Kaija ja Keijo, Viljo ja Vieno?
(875.)