Kun saksalaiset alkavat juhlia, silloin pitää olla olutta. Ja runsaasti. Viikonvaihteessa eli meikäläisen juhannuksen aikaan uusnatsit aikoivat pitää Kilpi ja miekka-festarit [Schild und Schwert] Ostrichtissa. Se on pieni 2300 asukkaan kylä itäisessä Saksassa Neisse-joen rannalla Puolan rajalla.
Ostrichtiläisillä on tuoreessa muistissa edellisvuosina kylässä järjestetyt äärioikeistolaisten vastaavat hulinat. Vaikka juhlijoita ei ollut kuin nafti tuhat, olut virtasi ja vaahtosi uusnatsien heitellessä Hitler-tervehdyksiä. Meno, musiikki ja ohjelma muistuttivat kolkoista ajoista, joiden ei enää soisi palaavan eikä edes muisteltavan.
Sen tietää millaista jälkeä tällaisesta möyryämisestä jää, eikä sitä hävityksen kauhistusta enää kukaan halua kokea pikkukylässä. Ostricht itse asiassa esiintyy mielummin rauhan ja rinnakkaiselon paikkana kuin hakaristilippuja heiluttelevien näyttämönä. Sille ei kuitenkaan mahda mitään, että Saksan itäisillä reuna-alueilla on kasvualustaa näille ääriliikkeille.
Kyläläiset ja viranomaiset ryhtyivät toimeen. Teitä ei vapaan liikkumisen EU:ssa noin vain suljeta eikä ihmisten suita teljetä, sananvapaus on tärkeä oikeus, kunhan sitä käytetään vastuullisesti. Juhlinnan hillitsemiseksi ei näyttänyt tulevan apua taivaalta, sääennustus lupaili lämmintä ja poutaa. Paras järjestyksen ylläpitäjä ulkoilmajuhlille on kylmä tuuli ja märkä sade.
Saksalaiset keksivät keinon, jolla pitää nuornatsit aisoissa, muistuttaa meikäläistä juhannuskokkojen polttamiskieltoa. Ostrichtiin julistettiin alkoholikielto ja se kuivasi juhlahumun. Vieläpä ennen kuin itse juhlat edes pääsivät alkuun.
Poliisi näet takavarikoi ennen viikonloppua 7200 litraa olutta. Myös kyläläiset toimivat aktiivisesti ja ostivat paikallisen marketin kaikki oluet, 120 koria, mikä tietää 2880 pulloa mallasjuomaa. Juhli siinä sitten kuivin suin. Yhtä ankeaa olisi juhannusaattona ollut rannalla katselemassa sytyttämätöntä kokkoa. Järeitä keinoja.
***
Kun EU vappuna 2004 laajeni 10 uudella jäsenvaltiolla olin noilla kulmilla Saksaa. Görlitz, Saksan koillisin kaupunki, on alueen hallintokaupunki ja Puolan puolella on sen kaksoiskaupunki Zorgzelec, jonne alkoi päästä ilman rajamuodollisuuksia.
Päivä oli aurinkoinen ja EU:n liput liehuivat juhlavasti. Juhlapaikalla pidettiin puheita, tarjottiin puolalaisia ja saksalaisia herkkuja ja olutta. Sekä torvimusiikkia.
Alkuun saksalaiset suhtautuivat uuteen EU:n jäseneen kuin pikkuveljeen, jolle piti opettaa uusia tapoja ja järjestystä. Sitä kuvastaa saksalaisten sovellus puolalaisen matkatoimiston sloganista ”Matkusta Puolaan, autosi on jo täällä.” Se saattoi pitää aika lailla paikkansa, sillä moni kadonnut Bemari, Mersu, Audi ja Opel löytyi Puolan puolelta. Ellei niitä jo oltu ehditty välittää eteenpäin tai purkaa varaosiksi.
(924.)