Maailmanennätykseen ja sen tekijään liitetään hohtoa, ainoalaatuisuutta ja suurta kunnioitusta. Viime viikonvaihteessa baijerilainen 25-vuotias Alexander Schulz ylitti Ranskan Avergnessa köyttä pitkin ennätyksellisen pitkän rotkon. Hän teki lajinsa ME:n.
Meillä tuo Saavutus on livahtanut ohi urheilusivujen ja jäänyt myös muilta uutisvälineiltä huomaatta. No, pian uutisointi meilläkin huomaa ekstremilajit, jotka tulevat vauhdilla jokaisen Erkin ja miksi ei myös Elman kokemuspiiriin. Enää ei yleisöä sytytä ultramatkan juoksu tai turistina tehty ”vuorikiipeily” tai sauvoitta hiihdon ME.
Pahin hinku kokeilla vaikkapa kävellä parin sadan metrin korkeuteen viritetyllä köydellä murenee, kun katselee lehdestä hyvin laadittua kuvareportaasia. Minua alkoi vaivata korkeanpaikan kammo, kun silmäilin Spiegel onlinen juttua, jossa Schulz ylittää 600 metrin leveää rotkoa 200 metrin korkeuteen viritettyä 2,5 sentin levyistä hihnaa pitkin. Tosin kuva hieman valehtelee, kun se ei kerro kulkijaa heiluttelevasta tuulesta mitään. Sitä nimittäin on ollut.
Ennätykseksi olisi riittänyt pelkkä menomatka, mutta Schulz palasi samaa reittiä takaisin, joten suorituksen arvo kaksinkertaistuiu. Ennätysten tapaan tämäkin uroteko tuntuu syntyneen vaivattomasti, mutta on siihen pitänyt valmistautua tai harjoitella tinkimättömästi. Schulz on ylittänyt huimia maastoja Kiinaa ja Amerikkaa myöten. Ennen ennätysyritystään hän nousi tänä syksynä kahden köysiratakabiinin väliin kiinnitetyllä köydellä Saksan korkeimmalle vuorelle Zugspitzelle.
Alexander Schulzille korkeanpaikan kammo on täysin vierasta. Tärkeintä hänelle on mielen hallinta ja keskittyminen. Myös maisemien ihailu helpottaa köydellä liikkumista paikasta toiseen.