Lumiräntä peitti vielä muutama päivä sitten lähes kokonaan Linnanpuiston futiskentän, mitä nyt männikön puoleinen sivusta on sulana. Ja räntää sataa taas sunnuntaina.
Hieno näky, ajattelin oikaistessani kentän poikki torstaina iltapäivällä koiran kanssa. Saapas upposi märkään lumeen ja jätti jälkeensä vettynyttä kulku-uraa. Koira spurttaili riemuissaan hihnan päässä.
Katsellessani kenttää toisesta päästä olin erottavinani lumikannessa suksen painamat jäljet eli ladun. Siinä on joku hiihtänyt, ajattelin ja päädyin Väiskiin, tähän Linnanpuiston ikiliikkujaan. Kun näen hänet, kysyn, että oletko sinä vielä vappuviikolla ollut hiihtämässä keskellä kaupunkia? Ei siinä mitään, hiihtää saa kun maassa on lunta tai käytössä rullasukset.
Minun viikkoni on sujunut myös kosteissa, jopa märissä merkeissä. Vapun alusviikosta tuli viiden päivän uintiviikko Seinäjoen mainiossa uimahallissa. Päiväannos on ollut kolme kilometriä kerrallaan eli yhteensä viisitoista kilometriä. Joku voi pitää tuollaista uimista tylsänä 25-metrisessä altaassa, mutta matkaa taittaessa voi summailla ja kalkuloida muitakin kuin matkantekoon liittyviä laskutoimituksia.
Sadalla metrillä teen neljä käännöstä ja noita satametrisiä mahtuu 3000 metriin 30 ja käännöksiä tulee 118 kiepautusta, koska lähtiessä ponnautan itseni päädystä vauhtiin ja lopettaessani läpsäytän kämmenen päätyyn. Siinä selitys kahden päätykäännöksen puuttumiseen. Altaanmitallisen uin 12 kauhaisulla eli sadalla metrillä kauhaisuja kertyy 48 ja 3000 metrillä 1440. Pysyy tuolla keinolla ainakin olkapää elastisena. Niin ja matka taittuu.
Kolmen kilometrin uintiin menee keskimäärin 66 minuuttia eli vappuviikon uinteihin meni viisi ja puoli tuntia. Polar 360 aktiivisuusranneke, joka vaikuttaa lähinnä lelulta, mittasi kertasuoritukseni kuluttaneen noin 800 kilokaloria eli viikkomääräksi tuli 4000 kilokalorin kulutus. Sitä vajetta täytin heti uinnin jälkeen kahvimukilla ja Lidlin korvapuustilla. Vyötäkään ei tarvinnut kiristää kuin yhden reiän verran.
Tänä vuonna uintia on kertynyt 90 kilometriä eli lähes kolme kertaa Kanaalin ylityksen vaatima uintimnatka. Olen tänä vuonna molskahtanut 30 kertaa altaaseen ja antanut mennä. Ennen kuin halli menee juhannuksen jälkeen kiinni, ehdin uida mitä pyöräilyltä aikaa liikenee vielä tuollaiset neljä peninkulmaa.
Tänään lähtiessäni hallista siinä samalla kulmalla oli isä ja poika, jotka puhuivat vierasta kieltä. Se selvisi italiaksi, kun sitä kysyin. Jostain mieleeni juolahti että italiaksi ”uida” on nuotata ja ”perhonen” farfalla. Pusakkaa päälle vetäessäni pyöräytin käsiäni perhosuinnin tyyliin ja sanoin nuoto a farfalla. Olin huomaavinani isän ja pojan ilmeen kirkastuvan.
Hyvä harrastus tämä uinti. Tapaa ihmisiä, joiden kanssa puhellessa voi käyttää vieraita kieliä. Tosin vain pää pinnan yläpuolella tai kuivalla maalla, muuten suu täyttyy vedellä.
(689.)