Keskellä kaupunkia asuvan ei tarvitsisi tehdä 13,5 kilometrin pituisia ja jopa pidempiäkin kauppareissuja. Minä selviäisin lyhimmillään noin kolmellasadalla metrillä, mutta kaupassa käynnistä minulle on tullut yksi päivän parhaimmista hetkistä enkä halua tehdä sitä kiireen kaupalla.
Niinpä tänäänkin vaikka ostoslista oli lyhyt ja helposti muistettava, pyöräilin noin 13,5 kilometrin lenkin. Hain Minimanista uusia perunoita, sipulia ja kukkakaalia. Sitten aioin käväistä pidemmän kautta Joupin Citymarketissa, jonne poljinkin, mutta mielijohteesta tein pienen lisälenkin ja ajoin Lidliin. Siellä näin vanhan työkaverin, jolle kerroin hakevani jotain herkkua, jolla voin poikani kanssa juhlistaa hänen kesälomansa alkua. Sellaista herkkua en jostain syystä löytänyt ja ostin kaksi hillomunkkia. Olin vähällä poiketa ABC:lle tekemään Kenon, jatkoin Lehtisen kauppakeskuksen S-markettiin. Ostin herkullisen näköisen vadelma-mustikkakakun ja toiveikkaana lunastin kassalla Kenon.
Pyöräillessäni läpi uuden, aution ja tuulisen torin panin merkille, ettei torikahvilaa ympäröivän korokkeen reunoille ollut asennettu suojakaiteita, jotka estäisivät putoamiset ja loukkaantumiset. Niitä kun on sattunut useampikin.
Kahvila Pikku-Paussista astui ulos muuan Heikki L.. Jarrutin ja jäimme hetkeksi juttelemaan. Heikki heilutti muovikassia, jossa oli Pikku-Paussin huomattavan halvalla eläkeläisille myymiä vehnäisiä. Niitä voi hankkia ennen iltakuutta. Totesin, että minä olen eläkeläinen niin kuin sinäkin ja olin jo nousemassa pyörän päältä. Heikki lisäsi vielä, että me molemmat käymme kahdeksaakymmentä ja huomautti, että hän ehti ostaa viimeiset tuotteet. Niin siinä taas toteutui viisaus, että nopeat syövät hitaat – ja Heikki syö Raijansa kanssa puoli-ilmaiset nisut.
Lähdin Koulukatua kohti kotia kun muistin muusikko Enstin taannoin kertoman jutun. Heillä oli joskus Koulukadun varressa ollut kehystämö, jossa muuan arvostettu taiteilija tapasi poiketa kauppareissun päätteeksi ja nauttia särmin takana näkäräiset viiniä. Kerran taiteilijalta oli pudonnut lattialle jokin lappu. Se oli ostoslista, johon oli nätillä käsialalla kirjoitettu: Litra maitoa, 300 gr jauhelihaa, hapanleipä, kauraryynejä ja HETI SUORAAN KOTIIN!
Kotiin päästyäni joimme Tatun kanssa kahvit ja herkuttelimme Laitilan leivän vadelma-mustikkakakulla. Kauppareissu ei ole mikään läpihuutojuttu. Se on elämys, vieläpä sosiaalinen. Siihen kuuluu meno- ja paluumatka, tuttujen moikkaaminen ja joku mukava muistokin – kuten nyt se, että kahdeksaakymmentä tässä jo käydään. Niin ja kuuluu siihen kaupassakin käynti.
Tuli herkuteltua ja lautaselle jäivät Laitilan leivän vadelma-mustikkakakusta muruset ja kääre.
JK/ Eilisen Keno-arvonnan onni ei potkaissut minua kuin sen verran, että 8 euron panoksella sain 1,20 euroa. Eli tappiota tuli kunnolla, mutta se kuuluu uhkapelin luonteeseen. Se ei pelaa, joka pelkää.
(922.)