Nisäkkäiden vuotuiseen elämänmenoon kuuluu karvanvaihto. Samaa tapaa hiihtäjä noudattaa skinisuksien kanssa, jos ei ihan vuosittain, niin aina sen mukaan kun vanha karva suksenpohjassa kuluu ja menettää tehonsa.
Perjantaina eli 14.12. suksilleni tehtiin karvanvaihto ja tulos näyttää entistä paremmalta. Samalla kertaa suksen pohjien luistoalueet hiottiin ja ne vasta liukkaannäköisiksi ja -tuntuisiksi tulivat. Vielä kun täkäläiseen maisemaan jostakin saataisiin lunta, niin pääsisin kokeilemaan, se saisi hiihtäjän tyytyväiseksi.
Joupiskan puolentoista kilometrin säilölumenladulla kävin viimeksi viime maanantaina, ja uran olivat vesisade ja lämpöasteet tehneet vaikeaksi hiihtää. Lumikin oli muuttunut kellertäväksi. Sillä kertaa riitti kahdeksan kilometriä enkä sen jälkeen ole poikennut katsomassa tilannetta Joupiskalla. Sen sijaan olen sitäkin ahkerammin kurkkinut Ilmatieteen laitoksen, Forecan ja norjalaisen www.yr.no säätiedotuksia. Kovin niiden ennusteet ovat samanlaisia: näissä maisemissa hieman pakkasta, vaan ei tietoakaan lumesta.
Ei kuitenkaan kannata hermostua eikä luopua toivosta, sillä joku ennuste lupasi valkeata joulua niukasta lumesta huolimatta.
Siitä olen iloinen, että hankin Joupiskan säilölumenladulle 30 euron kausikortin enkä ole tyytynyt viiden euron kertamaksuihin. Olen pikaisen laskutoimituksen mukaan hiihtänyt Joupiskalla yksitoista kertaa, ja jos niistä olisin maksanut viisi euroa kerralta, olisi se tiennyt 55 euroa eli 25 euroa enemmän kuin mitä kausikortilla.
Näin suksien huoltaminen, joka maksoi 104 euro, ei tuntunut kalliilta. Mitä enemmän niillä hiihdän, sitä edullisemmaksi hinta muuttuu.
Kaikesta huolimatta tänään pitää käydä Joupiskalla. Tiedä vaikka sinne olisi joku satunnainen pilvi purjehtiessaan pudottanut kevyet lumet.
Kuvan suksien pohjassa punainen alue on sitä karvaa eli skiniä. joka vaihdettiin perjantaina. Kaunista katsella, mutta kyllä pitäisi päästä kokeilemaan ladulle.
(873.)