Lyhytkoipinen koirani on hienoa rotua. Sen virallinen nimi on sen verran pitkä ja kunnioitusta herättävä, että kutsumme sitä lyhyesti Kapuksi. Sitä se tottelee, jos se sanotaan jämäkästi ja hihnasta nykäisten. Kapun kohtalo on olla terrieri ja seurakoira. Tiukan paikan tullen se on ärhäkkä. Useimmat puistossa ulkoilutettavat koirat näyttävät myös jonkin sortin terriereiltä. Ne ovat Kapua pienempiä. Lajikumppanien kohtaaminen käy jo luontevasti, eivätkä aggressiot nouse pintaan kuin ani harvoin. Koira on oppivainen, jopa viisas.
Jokin trauma Kapulle on jäänyt vai onko se lajille kuuluva piirre, kun se ei ole pennusta lähtien sietänyt erään tuttavani samankokoista koiraa Aina kun ne sattuivat samalle hehtaarille niille syntyi rähinää, niinpä tuttava muutti lenkkinsä toisaalle, samalla meiltä jäi yhteinen puheenaiheemme, futis.
Kuitenkin silloin tällöin joudumme kohtaamaan jonkun toisen ärsyttävän tapauksen, mutta niihin voi varautua ja tehdä mutkan ja välttää pahin. Ei seurakoirankaan kaikista tarvitse tykätä, kunhan edes sietää. Eivät ihmisten kemiat aina täsmää.
Minulla ja Kapulla riittää tilaa Pajuluomaa seurailevilla puistokäytävillä kohdata ja ohittaa muita ulkoilijoita suositusten mukaisella turvaetäisyydellä. Sen sijaan jouduimme törmäyskurssille eräänä sunnuntaiaamuna Myllysaaressa, kun lähdimme ylittämään ”sutikoita” – onpa omaperäinen sana kapeasta kävelysillasta – kun toisessa päässä ahtaalle väylälle pyrki tyyppi noutajansa kanssa. Palasin, ja kun hän tuli kohdallemme sanoin, ettemme olisi säilyttäneet turvaetäisyyttä, jos olisimme kohdanneet sutikoilla. Koirat eivät reagoineet mitenkään tilanteeseen.
Aamulenkin onnistumisen kannalta ajattelin, että parasta lienee olla huomauttelematta ja jatkaa matkaa. Poliisiauton ohittaessa meidät ajattelin, että jospa siitä nousisi konstaapeli ja kysyisi papereitani ja toteaisi minun kuuluvan riskiryhmään! Sakon voisi kirjoittaa ja passittaa kotiin. Syy: piittaamattomuus.
Jatkoimme matkaa ja totesin Kapulle, että karanteenissa on hyvää se, että joka päivä tuntuu sunnuntailta!
Kuva: Anni-trulli joutui nyt jättämään perustehtävänsä ja suorittamaan trullituksen ikkunan takaa, siis turvaetäisyydeltä.. Hyvin se kävi niinkin.
(Tiivistin tämän tekstin ns. kolumniksi, joka julkaistiin Eparissa 22.4. ja on se tuonnempana bloginakin)
(989)