Totesin eilen saman asian kuin tänään, että huomenna paistaa aurinko. Aikeeni tehdä tänään pyörälenkki typistyivät kohta reittisuunnitelman jälkeen kun taivaalle kertyi tummia pilviä, ja taivaanlaki synkkeni kuin Teuvo Tulion elokuvassa. Ensimmäiset pisarat putoilivat harvakseen, mutta pian niitä tuli tiheään ja valtoimenaan.
Annoin polkupyöräni huilata ja ajattelin lähteä maantielle myöhemmin. Tietäähän sen, kuinka käy kun suunnitelmaa lykkää ja siirtää: hyvä hanke jää toteuttamatta. Näin kävi minullakin. Onneksi huomiseksi luvataan–Ilmatieteenlaitoksen ennuste–jo aamukuudelta aurinkoa ja kymmenen celsiusta lämmintä eikä lounatuulikaan puhalla kuin metrin sekunnissa. Iltapäivään mentäessä lämpötila yltää jo kahteenkymmeneen asteeseen. Perjantai samoin kuin koko viikonloppu näyttävät kerrassaan kesäisiltä.
Tulee mieleeni matalamielinen ajatus, että viikonloppuna järjestettävän rockfestivaalin eli Provinssin puuhaihmiset ovat lobanneet Ilmatieteenlaitoksen ennustajia saadakseen yleisön liikkeelle. Usein muuten on käynyt niin, että alkukesän sateet taukoavat juuri rockjuhlan ajaksi.
Jyrähtäköön Provinssi torstaina käyntiin. Viikonloppuna tuulee pääasiassa lännestä, joten kovin pauhu kaikkoaa tuonne kauaksi metsämaiden taakse. Parhaat soundit siivilöiköön kukin. Torstaina siis heti aamusta pyöräilemään eikä paluulla ole kiirettä.
***
Seuraavan pyörälenkin teen polkupyörän keksimisen 200-vuotisjuhlan kunniaksi. Saksalainen vapaaherra Karl Drais (1785–1851) keksi polkupyörän Mannheimissa 12.6. 1817, tosin kaksipyöräinen ja ohjattava kulkupeli tunnettiin aluksi juoksukoneena [saks. Laufmaschine, engl. running machine ].
Lähtökohta Draisille oli se, että hevosen käyttäminen pienten ja raskaiden kuormien kuljettamiseen lyhyillä ja pitkillä matkoilla ei ollut–modernisti sanottuna–kovin kustannustehokasta. Niinpä hevoselle piti kehittää vaihtoehto kevyiden taakkojen ja ihmisten kuljettamiseksi.
Draisine eli velociped, kuten puista polkupyörän esikuvaa myös kutsuttiin, käsitti pitkittäispalkin jonka päällä oli satula ja edessä ja takana pyörä. Etupyörä oli liikuteltava ja ohjattavissa. Vauhtiin päästiin potkuin minkä jälkeen annettiin rullata. Draisine oli vakaa, helposti ohjattava eikä se painanut kuin 20 kiloa. Parhaimmillaan sillä pääsi lähes 20 km/h.
Kun polkaisen seitsemänkiloisen maantiepyöräni vauhtiin, muistan Karl Draisia. Polkupyörä jatkaa maailman valloitustaan. Sillä on edessään loputtomalta tuntuva taival ilmastoystävällisenä ja terveyttä edistävänä liikuttajana.
(706.)