Kaksitoista vuotta lähihimenneisyydessä on niitä ajanjaksoja, joita luonnehditaan, että ”joko siitä niin kauan on”. Tänään tapanina tuli kaksitoista vuotta siitä, kun maailman tietoisuuteen iskostui tsunami. Merenalaisen maanjäristyksen nostattama hyökyaalto aiheutti tuhoa, kaaosta ja tappoi 200000 ihmistä. Pahiten kärsi Indonesian köyhin alue eli Banda Aceh. Thaimaassa tuhoutui isoja alueita ja kokonaisia kyliä pyyhkiytyi pois. Suurta huomiota saivat länsimaisten turistien suosimat lomakohteet, joissa kuolonuhreja tuli tuhansia.
Thaimaan kansantaloudessa turismi on merkittävä tulonlähde. Äskeisen uutisen mukaan tänä vuonna täällä odotetaan käyvän 33 miljoonaa turistia. Tsunamin jäljet on korjattu, uusia hotelleja rakennettu ja mikä tärkeintä, tsunameista varoittava järjestelmä ennakoi vaaran.
Tapaninpäivä tämän hotellin laajalla uima-altaalla kului leppoisasti. Lapset nauttivat vesileikeistä, vanhemmat lojuivat hyvin rasvattuina lepotuoleilla, mitä nyt välillä tilasivat virvokkeita ja käväisivät syömässä. Hotellialueelta avautuu avara näköala meren ulapalle, joka katoaa horisonttiin. Kaksitoista vuotta sitten hyökyaalto vyöryi tuolta Andamaanienmereltä, joka on yksi Intian valtameren sivumeri, eikä turisteilla ja tuskin muillakaan oli silloin aavistusta siitä, mitä oli tulossa. Näin se oli tänäänkin, eipä täällä juuri kukaan tainnut antaa uhkakuvitelmille tilaa ja häiritä lomailua.
Merkki päivän päättymisestä on se kun henkilökunta alkaa järjestellä lepotuoleja oikeille paikoille ja kasata makuualustoja sekä koota sinisiä pyyheliinoja, joita seuraavana päivänä levitellään puhtaina. Sellaista tämä lomailu on.
Jostakin sattui silmääni pieni uutinen, kuinka taifuuni saavuttaa pikapuoliin Filippiinit ja tuhannet ihmiset pakenevat sen tieltä. Myöhemmin kerrotaan, ettei ketään ole loukkaantunut, mutta tieto muuttuu ja tarkentuu: useita on kuollut.
Tämä kolkka maapalloa tuntuu olevan luonnonoloiltaan kovin kaksijakoinen. Aurinkoa ja luontoa ja ystävällisyyttä piisaa, mutta toisaalta luonnonvoimat ovat kovin herkkiä. Tietokaan ei tavoita ihmisiä tarpeeksi nopeasti, jotta katatrofeilta ehditään suojautua.
(651.)