Taannoin kirjoitin kun olin ostanut viime viikon eli jouluviikon maanantaina Biltemasta suojapeitteen Nissan Almeran suojaksi. Tällä kotterolla hoidan suksien kuljetusta hiihtoladuille eli Joipiskalle ja Tanelinlammelle, ja suojapeitteellä pyrin helpottamaan aamuisin lumen siivoamista auton päältä ja ikkunoiden skrapaamista. Se ei mukaa hommaa ole, mutta pakko tehdä.
Hopeanvärisestä suojapeitteestä ei kuitenkaan koitunut pitkäksi aikaa hyötyä, vain vajaaksi yöksi, sillä se oli riivitty auton päältä jo seuraavana aamuna.
Kävipä köpelösti, ajattelin. En ryhtynyt sen mittavampiin toimenpiteisiin, mitä nyt koiralenkillä lähikulmia hieman tarkemmin katselin, jos tuuli olisi sen siepannut. Pressu tai peite oli kirjattava menetetyksi. Onneksi hankintahinta 39.90 euroa ei ollut sen suurempi. Vahinkokaan ei sinänsä järkyttävä ollut, teko sen sijaan sitä on, jos tekijä on joku muu kuin tuuli.
Hankkiako uusi peite ja sprayata siihen jokin tunnistusta helpottava jälki, ettei sitä kukaan ihan helposti viitsi levittää ainakaan Seinäjoen keskustassa autonsa päälle.
Tuli joulu, matka Kaukoitään ja peite unohtui. Eilen se käväisi mielessäni, kun palasimme shoppailemasta Phuketista ja näin Patongissa jollakin parkkipaikalla kaksikin auton hahmoa hopeiseen suojapeitteen alla. Näissä oloissa auto peitellään, jotta se ei muutu pätsiksi. Täällä ei ole haittaa lumesta eikä ikkunoiden skrapaamisesta.
Päiväreissun toinen mieluisa asia oli noin 20 eurolla hankkimani mustat 45 numeron kengät. Sillä hinnalla ei kotopuolessa taida saada edes Reinoja. Yleensä tuon kokoiset kengät ovat minulle passelit, näissä oli lievää väljyyttä, joten niihin mahtuu hieman paksumpi sukka.
Hikinen päivä päättyi hotellille ja muutamaan uintikierrokseen uima-altaassa ja päivälliseen. Kuinka puffetpöydässä taas kävi niin, että osuin johonkin tuimaan thairuoakaan. Aikani ilmaa haukottuani ja vilvoiteltuani suuta vesilasillisella jatkoin ruokailua varmoilla ja makuystävällisillä valinnoilla.
Hyvin syöneensä kun ilmastoidussa huoneessa aikansa surfailee televisiokanavia, kunnes DW:n eli Deutsche Wellen uutiset pysäyttävät. Saksan Bundesanwaltin selkeäpuheinen naisjuristi tekee yhteenvetoa Berliinin joulumarkkinoilla tapahtuneesta terroriteosta, jossa12 kuoli ja tehohoidossa on yhä 22 loukkaantunutta. Tekoon epäilty tunisialainen Anis Amrin pakeni Hollannin ja Ranskan kautta Italiaan. Milanossa poliisi ampui hänet pidätystilanteessa. Hänellä oli tuhat euroa käteistä, repussa useita puhelimia, Hollannissa hankittu SIM-kortti ja siihen talletettu hänen maanmiehensä yhteystiedot. Tällä epäillään olleen yhteyksiä tapahtumiin.
Saksassa on herättänyt raivoa se, miksi potentiaalinen terroristi on voinut kaikista varotoimista huolimatta liikkua vapaasti Saksassa. Jopa nostaa tekaistuilla nimillä sosiaaliavustusta. Myös Berliinin 17 000 valvontakameraa kyseenalaistetaan.
Herään kello 0:30 puhelimeni tärinään. Poika Suomesta soittaa ja ilmoittaa heti, että hänellä on ilosanoma. Hän oli iltalenkillä törmännyt jalkakäytävällä, siis aivan lähellä taloyhtiötä, mytättyyn suojapeitteeseen, joka oli hävinnyt Almeran päältä. Hänen havaintonsa puolusti sitä, ettei peitettä ole tuuli repinyt, koska sen kiinnityshihna oli yhä lukituksessa.
Joku yökulkija on aikonut tehdä vain ilkivaltaa tai hän on luullut viekkaudella saavansa suojapeitteen, joka kuitenkin on osoittautunut sopimattomaksi hänen autolleen. Mahdollista on sekin, että moraalisesti arveluttava teko joulun alla, kristikunnan suurimman juhlan kynnyksellä, on synnyttänyt tekijässä katumusta. Se on muuttunut piinaavaksi syyllisyydeksi. Päästäkseen tekonsa kanssa tasapainoon hän on päättänyt palauttaa varastamansa omaisuuden. Sitä voisi sanoa myös anteeksipyynnöksi.
Näin asia on loppuun käsitelty.
(654.)