Tänään on vielä joitakin tunteja lokakuun yhdeksättä päivää. Ajattelin aamulla tihkusateessa laittaa päivän vaiheet mahdollisimman tarkasti muistiin. Mitäpä tällaisesta päivästä jää muistiin, ajattelin, samanlainen tämä on kuin mikä tahansa päivä lokakuisessa jonossa. Postikin tipautti vain laskun kansalaisopiston jumppapiiristä, 35 euroa ja viime vuoden verotuspäätöksen. Jumppamaksusta katan 15 euroa viides joulukuuta maksettavasta veronpalautuksesta.
Aamulenkillä noukin tölkin siltä kohtaa Pajuluomasta, jossa luoma laajenee lammeksi. Ystävälliset sorsat luulivat tölkkiä herkkupalaksi, jonka olisin niille heittänyt. Sitä ne tökkivät nokallaan lähemmäksi rantaa, josta se oli helppo poimia.
Päivemmällä sorsat tunnistivat minut aamuiseksi tölkin pyydystäjäksi ja lähtivät joukolla uimaan minua ja Capua kohti. Ronksottivat meille kuin parhaillekin ruokkijoille, huomattuaan toiveensa turhaksi kääntyivät takaisin. Tämä lenkki oli toisinto aamuisesta ja kaikista muistakin, joita viime päivinä olen tehnyt. Sadetta, syksyä ja tapahtumattomuutta.
Onneksi päivään mahtui kolme ilonhetkeä. Ykkönen oli se, kun saatoin syödä tuhdin annoksen perjantaina valmistamaani kaalilaatikkoa. Ja sitä jäi vielä huomiseksi, viidenneksi peräkkäiseksi päiväksi. Toiseksi minua ilahdutti se, kun kuulin, että ovea avaa joku muu kuin oman väen jäsen. No, onhan Anni, lapsenlapsi, myös omaa väkeä. Hän oli sopinut lähistöllä asuvan luokkakaverinsa Idan kanssa, että hän vie reppunsa isovanhemmille ja tulee saman tien Linnanpuistoon leikkimään. Aikansa Idan kanssa leikittyään Anni palasi sovitusti. jääkapissa ei ollut hänen lempiruokaansa eli caesarsalaattia, joten lähdin kauppaan ennen jumppaani.
Kolmanneksi ilonaiheeksi paljastui se, että presidenttipari odottaa vauvaa. Helmikuussa on laskettu aika. Tänään on sosiaalinen media tärissyt ja presidentinkanslian yhteydet tukkeutuneet, kun kansa on onnittelut Saulia ja Jenniä.
Asia ilahdutti suuresti minua, ehkä enemmän kuin monia muita, sillä minulla ja Sauli Niinistöllä on sama syntymäpäivä eli 24. elokuuta 1948. Siihen ei liiy muuta kohtalonyhteyttä, kuin että ensi elokuussa täytämme 70 vuotta, niin ja presidentti on puolivuotiaan vesselin isä. Seitsemänkymppisissä on virtaa, sanoisin.
Päivä ei lopulta ollut tavallinen lokakuun päivä. Huomenna sen sijaan liputamme kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Tärkeä päivä on Vuokatin ensilumenladun avaaminen 10.10. kello 10.
(738.)