Kävin 70-luvun lopulla ensimmäisen kerran Budapestissa. Ilmapiiri oli kaksitahtisten Wartburgien pakokaasun ja ummehtuneen Moskovan hengen kyllästämä. Siltä reissulta jäi mieleeni myös Unkarin kansannousun ja sen verinen tukahduttaminen 1956.
Kolmas muistikuva matkalta oli se, kun piti mennä taksilla eläintarhaan, mutta taksikuski ei ymmärtänyt millään hänelle tarjotuilla kielellä, mitä tarkoittaa Zoo, Tierpark, Djurgården. Niinpä matkin jalkakäytävällä apinaa välillä taputtaen ja roikuttaen velttoja käsiäni, kunnes kuski oivalsi ja huudahti állatkert, ja hän kyyditsi turistit Warrella eläintarhaan.
Seuraava Unkarin-matka oli vuonna 1991 ja Budapest oli muuttunut hyvin länsimaiseksi suurkaupuungiksi. Unkari oli avannut rajansa luhistuvasta Itä-Saksasta pakeneville kansalaisille.
Muutama vuosi sitten Tonavan risteily päättyi Budapestiin, jonka itäisen rautatieaseman ympärillä kohtasin unohtumattoman näyn tuhansie Eurooppaan pyrkiviä siirtolaisten teltat.
Unkarin kehityksen voi tiivistää: Diktatuurista liberaaliin demokratiaan ja nykyiseen tyranniaan.
Tyranni on Viktor Orban, joka vahtii, valvoo ja kyttää kansaa ikään kuin omistaisi sen. Luulisi, ettei Unkari halua enää muistella aikoja, jolloin iso veli valvoi ja kylvi pelkoa. Nyt sananvapautta, kansalaisia ja varsinkin vaarallisiksi leimattuja vähemmistöjä valvotaan ja nuuskitaan huipputekniikalla kuten puhelimiin ja muihin digitaalisiin laitteisiin huomaamatta ujutetulla Pegasuksella. haittaohjelmalla. Se jatkaa Unkarin kommunistihallinnon aikaisen salaisen poliisin AVO:n perinnettä.
Tyranni on tyranni vaikka voissa poistettaisiin