Arvaa harmittiko, kun jokin aika sitten eräältä vanhalta kaverilta tuli viesti, joka alkoi: ”Äkäslompolos oltiin viikko..oli komeeta!”
Teksti jatkui harmitustani lisäten.
Kolmena päivänä oli -25, muttei juurikaan tahtia haitannut. Auringon noustessa, siis kylmimpään aikaan, ladulle ei siinä mitään! Asennekysymys vain, ja tän ikäinen mies on jo palellut sen verran, että osaa ainakin pukeutua.
No, sitten tulee vielä tämäkin uroteko.
Isometsän kiipesin pariin otteeseen, ylhäällä on nääs lämpösempää. Matkalla sinne vain tahtoo lämmitä jo tarpeeksi. Isometsää alaspäinkin oli suht. helppoa kireän kelin takia, uskalsi jollain lailla tulla sentään!
Ja lopuksi esitetään asiallinen tunnustus meikäläisille ja kriittinenkin arvio vaasalaisista.
Kovasti oli pohojalaasia, erikoisesti hurreja. Näky usein nuorisoo, joilla [selässä]If Minken, Falken, Åsarna..kovasti harrastavat sillä suunnalla. Hiihtelin toistasataa. .kaveri melkein 300. Hän onkin syntyjään Vaasasta. Tekis mieli sanoo urheiluhullu..en kuitenkaan sano!
Harmistustani lauantaiaamuna lisäsi koiraa ulkoiluttaessani Linnanpuiston kentällä erään pariskunnan vaivattoman sujuva hiihtely. Ja vielä kun siihen jostakin ilmestyi suksiansa kantava mies, joka ihmetteli ääneen, että miksi en ole ladulla. Sanoin, että pidän vielä muutaman päivän pakkolepoa, jotta tervehdyn räkätaudista ja kylkeä vaivaavasta urheiluvammasta. Saatuaan sukset jalkaansa ja lykättyään tunnustellen vauhtia totesi mies, että hiihtää näillä lumilla ensimmäistä kertaa. Hyvin näkyi luistavan.
Ajattelin että voisihan sitä liittyä hiihtäjien joukkoon ja varovaisesti sujutella muutaman kilometrin. Järki voitti – parasta toipua kunnolla, tai en hiihdä koko talvena. Pientä painetta aiheuttaa liittymiseni ”Tuhannen Kilometrin Kerhoon”. Tavoitteena on kerätä kyseinen määrä hiihtokilometrejä huhtikuun loppuun. Tutkisteltuani tarkemmin kerhon sääntöjä selvisi, että kävely ja juoksu kelpaavat myös. Polveni takia juoksua minulla ei ole metriäkään, mutta kävelykilometrejä sauvojen ja koiran kanssa on kertynyt marraskuun alusta aivan kohtalaisesti.
Hyvällä alulla olen. En kuitenkaan niin hyvällä kuin Kainuun kuntoilukaveri, joka on jo ylittänyt puolet tavoitteesta! Tuossa yllä olevassa viestissä toinen kaveri, tämä Äkäslompolon kävijä luonehtii hiihtokollegaansa urheiluhulluksi ja tarkentaa, että hän onkin syntyjään Vaasasta. Minun tekisi mieleni luonnehtia Kainuun hiihtokaveria samaan tyyliin ja muistuttaa, että hän onkin Vaalasta.
Vähän helpotti harmittamasta.
Tosin lisäharmitusta toi Lidliin lähtiessäni se kun auton tuulilasiin oli kaiketi punatulkku läsäyttänyt pihlajanmarjalastin, joka oli tehnyt kierroksensa ruoansulatuselimistössä. Onneksi se ei ollut ehtinyt jäätyä ja tuulilasin pyyhkin huitaisi sen sivuun.
***
Kuntosalin puuttuessa notkeutta ja voimailutaitoja voi kehittää kuvan osoittamalla tavalla eli kotikonsteilla.
(762.)