Tänään päivä taas alkoi perinteisellä kolmen kilometrin uinnilla. Muutamana aamuna uintilenkillä ollut rouva oli myös altaassa, ja pulahti siihen muuan vauhtiveikkokin. Hänen menonsa hiipui ja tekniikka muuttui ankaran huhtomisen jälkeen muistuttaen rantakäärmeen luikertelua. Jokainen kroolaa tyylillään, eikä kahlaaminenkaan 1,40 metrin syvyisessä alataassa ole mahdotonta.
Eilisiltainen päivällinen thainyrkkeilyä ringside-paikoilla seuraten ei muodostunut kovin juhlavaksi elämykseksi. Ottelijat, riukuvartiset nuoret pojat, tekivät parhaansa, mutta jo ensimmäinen ottelu päättyi ennen täyttä aikaa knock-outiin. Urheilullisuus on kaukana kun 13-vuotiasta hoivataan kanveesilla ja talutetaan sitten pois. Niinpä kahden seuraavan ottelun ajan keskityin spaghettiin ja broileriin ja muihin herkkuihin sekä jälkiruokaan.
***
Aamiaisella häärii nimilapun mukaan Alex-niminen nuorukainen. Hän poikkeaa ulkonäöltään ja siis rodultaan muusta henkilökunnasta, joten kysyn hänen alkuperäänsä.
”Venäläinen.”
”Mistä Venäjältä?”
”Siperiasta”,ja jatkaa, että Novosibirskistä.
”Novosibirskiin minun sukupolvellani liittyy kohtalonomaista kaikua”, ajattelen.
Alex menee hiljaiseksi aloittaessani, kuinka vuonna 1961… Huomaan sen edustavan hänelle tunkkaista muinaisuutta. En jatka noottikriisistä tai Suomen presidentti Kekkosen matkasta Novosibirskiin Hruštšovin kanssa neuvottelemaan.
”Mikä sinut Siperiasta on tuonut tänne trooppiseen Thaimaahan?”
”Opiskelen ravintola-alaa Bangokissa ja suoritan täällä harjoittelua.” Toivotamme toisillemme hyvää päivää ja lähdemme tahoillemme.
Minua kuitenkin jää vaivaamaan, että siperialaista syntyperää oleva nuorukainen hankkii praktiikkaa täällä. Näin maailma muuttuu. Siperia merkitsee minulle jotakin ankaraa, kuten ankeita vankileirejä, jäistä kylmyyttä ja viikkokausien junamatkaa läpi tundran. Nyt tiedän, että Novosibirsk on Venäjän kolmanneksi suurin kaupunki ja sieltä on lähtöisin toinenkin Alex, Alexandr Karelin.
***
Uima-altaalla vietetään päivää ilman polttavaa aurinkoa. Se helpottaa, ja luulen, että vaimo saa pian loppuun näissä oloissa Alex-nimisen kirjan. Se kertoo tarinan poliitikko Alexander Stubbista.
Ajattelen, ettei tänään tarvitse aurinkovoidetta, mutta sipaisen kuitenkin varmuuden vuoksi sitä kerroksen. Ennen kuin vaivun löhöilyyn syövereihin, vilkaisen sähköpostin: Olen saanut 149,30 euron enegialaskun. Sitä tässä nyt tarvittiin päivää pilaamaan! Ei syytä huoleen, tuolla jo Aurinko tunkee esiin.
(774.)