Lumisade, jokseenkin harvinainen ilmiö tuolla kotipuolessa. Niinpä täällä Kainuussa Oulujärven rannalla silmät joutuivat aamupäivällä totuttelemaan taivaalta ensin hiljakseen putoilevaan lumeen. Pian siihen tottui, sillä talvella pitää sataa lunta, mitä nyt pyrypilvet ovat kuormineen ohittaneet Etelä-Pohjanmaan. Kainuussa lumentulo tiheni, sakeni ja lopulta se peitti ja pehmensi maisemaa.
Ajattelimme tehdä lähiladulla kierroksen eli hiihtää vanhaa uraa, jolle lunta ei vielä olisi kertynyt haitaksi asti. Ajatuksemme toteutui, ja hiihtelimme peninkulman. Lenkin jälkeen metsäistä maastoa kauttaaltaan verhosi huolellisesti levitetty vitivalkoinen huntu. Kaiken aikaa se vahveni. Tiedossa oli lumitöitä ja latukoneelle ajoa.
Sopan ja päivänokosten jälkeen Kivioja veti ylleen siniset haalarit, käynnisti moottorikelkan, ajoi sen pihaan ja pian pärinä ja kelkka ohjaajineen katosi maastoon. Siellä syntyi siistiä latua hiihtäjien hiihdellä. Lumisade näytti laantuvan ja tarjoavan tilaisuuden ulkoliikuntaan, joten hiihtovermeet päälle, suksille ja maastoon.
Päivän toiseksi hiihtosetiksi sovimme kaksi kierrosta lyhyempää lenkkiä. Vauhdin ”porkkana” tuntui sopivan tällekin kelille. Sitä muutama sipaisu ja tasoitus. On siinä hyvä voide. Parin kilometrin lykkimisen jälkeen alaselässä alkoi juilia. Hiihtäminen kävi tuskaiseksi, ja kierroksen jälkeen päätin luopua. Hetken seisoskeltuani ja seurattuani, kuinka Kivioja taas katosi hämärtyvään maisemaan, tuntui kuin selkä olisi vertynyt. Muutama koeponnistus ja kipu tuntui kaikkoavan. Tein parin kilometrin lenkin ja liuuttelin kotiin.
Aikani kuluksi ja kollegaa vartoillessani kolasin pihan lumia. Kivioja arveli selkäni saaneen jonkin sortin revähdyksen tiistai-iltana Kurikanvaarassa, kun erään ylikäytävän vauhdikkaassa laskussa horjahtaen korjasin asentoani säilyttääkseni tasapainon. Niin tai näin, en kaatunut ja vältyin pahemmalta. Nyt mennään parempaa kohti, kun en lähde rynnimään.
Iltapäivän kilometreiksi tuli melkein seitsemän ja kun siihen lisään aamupäivän kympin, päivän saldoksi tulee 17 kilometriä.
Pizzat tekivät tehtävänsä eli ravitsivat hiihtäjiä niin perusteellisesti, että television saksalaista krimisarjaa ei tohdi seurata loikoillen. Siinä tulee uni, joka sieppaa ennenaikaisesti voipuneen hiihtäjän mukaansa.
(666.)