Peroneuspareesii eli pohjehermohalvaus saa käytännön selvityksen, kun puhutaan mansikanpoimijan halvauksesta. Siinä on kiusallisen vaivan onnistunut syy ja seuraus..
Kerran olisin voinut kokeilla innovaatiota, joka mahdollistaa poimimisen mansikkapenkkien välissä pyörillä liikkuvan laitteen päällä vatsalla maaten. Olin kuitenkin tottunut täyttämään sankoni perinteisellä tyylillä, joten jatkoin kyykkien.
Mutta mistä ihmeestä pohjehermohalvaus, jonka tunnusmerkki on kävellessä jalan läpsähtely, tulee parhaaseen keväthankien aikaan? Enkä edes viime kesänä poiminut mansikan mansikkaa eikä minua muutenkaan kyykytetty. Kevään viimeiset hiihdot kärsivät ja kilometrit jäivät tavoitteesta.
Hiihtokaverilla on tietoa ihmisen hermoston toimintamekanismeistä. Reissussa hänen mukanaan kulkevat peruskuntovälineet: monikäyttöinen kuminauha, sormien puristusvoimalaite ja kananmunan kokoinen ja näköinen, paitsi että se on musta, joustava pallo. Sillä hän näytti, kuinka sitä varpailla lattiaa vasten puristelemalla saadaan pohjehermoon virtaa.
Palattuani Lapista ostin urheiluliikkeestä kaksi palloa 4,90 eurolla ja jatkoin mansikanpoimijan halvauksen kuntouttamista. Se ei vaadi erityisjärjestelyjä, palloa saattaa puristella aamukahvipöydässä ja iltauutisia katsellessa.
Yhtäkkiä toinen terapiapallo katosi. Sitä etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes syylliseksi määrittelin borderterrieri Kapun. Se oli jo pentuna kiintynyt palloihin ja kantoi niitä suussaan tai tökki tylpällä kuonollaan. Aina ei edes tarvinnut palloa heittää, pelkkä heittoliike riitti, kun se ryntäsi ”pallon” perään.
Tarkastin syväkyykyssä sänkyjen ja huonekalujen alustat, pesuhuoneen, vessan ja saunan, mutta mitään ei löytynyt. Onneksi oli se toinen pallo, jolla jatkoin kuntoutusta.
Toisena pääsiäispäivänä jalkani osui huomaatta olohuoneen persialaistyylisellä matolla johonkin irralliseen ja kevyesti liikahtavaan.
Peroneuspareesin hoitokalusto on koossa.