Ylivieskan ja Kokkolan kautta kotiin.
Soitin muutaman päivän ennen lähtöä VR:n vai mikä VrGroup se onkaan, asiakaspalveluun ja tiedustelin, miltä raiteelta junani IC 28 lauantaina lähtee Oulusta. Virkailija kertoi ystävällisesti, ettei sitä tiedä, sillä lähtöraide saattaa selvitä aivan viime hetkessä.
Kaihdan Oulun asemalta lähtöä, kun palaan kaverin kyydillä Saariselältä jatkaakseni junalla Seinäjoelle ja hänen suunnatessa itään. Raahaan suksipussia raskas rinkka selässä aseman sisään tarkistaakseni lähtöraiteen ja jos se on kakkonen tai kolmonen, pitää kantamuksineen jatkaa ja laskeutua alas tunneliin ja nousta portaat ylös kakkos- tai kolmosraiteelle.
Silloin ei ole kovin suurta hätää, kun on aikaa, mutta kun aseman kovaääninen hoputtaa, että juna Ylivieskan, Kokkolan ja Seinäjoen kautta lähtee …, niin se on menoa.
Viimeksi kaikki sujui rauhallisesti, kun olin varannut lipun junaan, jonka lähtöön Oulusta oli kaksi tuntia aikaa. Aika kului yllättävän nopeasti, ensin tunti aseman autiossa odotushallissa sitten kolmosraiteelle, jonne alkoi tulla muitakin ja juna Helsingistä, joka tyhjeni matkustajista ja siivottiin pahimmista roskista palatakseen IC 28:na takaisin Helsinkiin.
Jokainen matka on kokemus, joka jättää ainakin pienen jäljen. Niin tämäkin.