Hoastoa, sanoo karjalankielinen, kun teonsanasta haastaa on tehty jätettä. Alkaa olla jopa hoasteellista, peräti uskaliasta käyttää mokomaa sanaa. Aina paikalla näet saattaa olla kielipoliisi, joka pitää tukkimiehenkirjanpito puhujan sanoista.
Näin teki aikoinaan Toini Havu arviossaan, kun hän teilasi Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. Eräidenkin laskujen mukaan kirjassa oli 224 ärräpäätä. Millainen sotaromaani siitä olisi tullut, jos niitä olisi ollut puoletkin vähemmän?
Tosin yksikin kirosana riittää, kun sen ajoitus on oikea, kuten aikoinaan maailmanmestariksi hiihtänyt Marjo Matikainen osoitti ja jäi historiaan ärjäisyllään: Havuja, perkele!
Sodan lailla urheilu on niitä tantereita, jotka nostavat pintaan primitiivisiä tunteita, kuten Juha Mieto on tiivistänyt voittamista tappajan meiningiksi. Urheilu ja sota muutuvat tiimellyksen ja taiston tauottua tilaksi, jota voi sanoa pyhäksi..
Usein käytetty esimerkki on Maradonaa maalin teossa auttanut jumalan käsi.
Kuva: Käytin kerran kirosanaa, kun yritin Tatun kanssa ahtaa 55 tuuman televisiota Almeran takapenkille. Onneksi kuljetusapu oli lähellä, kun kunnallisvaaliehdokas poikkesi matkalla vaalikuvaukseen ja toimitti television kotiin. Haasteellinen tilanteesta tuli, kun sanoin että kiitos tulee vaaliuurnalta.