Almanakan ja päivän pituuden mukaan pitäisi – siis pitäisi olla talvi. Toki talvet vaihtelevat niin kuin muutkin vuodenajat. Nekään eivät enää aikoihin ole noudattaneet lapsuuden eikä edes nuoruuden aikaisia kvartaaleja.
Tavallisesti tähän aikaan joulun kolkutellessa ovella talvi on tarjonnut pakkasia ja lunta sekä kunnan liikuntatoimi latuverkostoa. Kalenteriinkin on jo ehditty tilastoida muutama sata hiihtokilometriä, mutta vielä ei ensimmäinenkään satanen ole mennyt rikki. Riipaisee joka aamu, kun nostan verhon ylös ja ulkona möllöttää musta maisema ja pakkasmittarin elohopea osoittaa plussaa. Positiivista on se, ettei taivaalta tipu vettä, ja pääsen toteuttamaan supistuvasta urheilupaletistani koiran ulkoilutuksen pereinteisellä 1.3 kilometrin lenkillä.
Aamuihin tuo myönteistä asennetta koiran ehtymätön into päästä tutulle lenkille. Vuoden aikana kierrämme sen noin 250 kertaa, eli tasaisen taulukon mukaan siitä kertyy vuodessa, 325 kilometriä. Koiralle tuottaa riemua, että se pääsee heti aamusta nuuskimaan yön jäljiltä uudet hajut, ja aina niitä maastoon on ilmestynyt.
Minä puolestani tapaan vähintään kaksi muuta koiranulkoiluttajaa, ja vaihdamme tervehdykset ja havainnot vallitsevasta säästä. Emme tunne toisiamme sen paremmin, mutta koiria puhuttelemme tuttavallisesti niiden nimillä.
Niukimmillaan talviurheilu on viime aikoina jäänyt tähän, kun uimahallikin on ollut suljettuna koronauhan takia. Eilen eli joulukuun 22. uimahalli avattiin kahdeksi päiväksi ja aukioloa jatketaan joulun jälkeen rajoitetusti. Keväällä me kuntouimarit kärsimme, kun uimahalli oli pitkään suljettuna.
Eilen uimaan mennessäni virkailija sanoi, että hallin yleisissä tiloissa on pidettävä maskia.
”Ei kai altaassa?”, ihmettelin ja virkailija tarkensi, että yleisissä tiloissa ja veti pakasta minulle maskin. Viritin sen ja kiitin hienoa palvelua.
Parhaimmillaan meitä polskijoita oli neljä eli jokainen olisi voinut käyttää kahta rataa: yhtä tuonne päähän ja toista takaisin. Reunaradalla liuutteli hinaajan tavoin Kuopion mies, ahkera kuntouimari. Näihin maisemiin hän on aikoinaa tullut Atrian siirrettyä tuotantoaan Savosta Nurmoon.
Uinti kulki kahden taukoviikon jälkeen yllättävän sujuvasti. Niin se on, että penkkiurheilijankin täytyy muistaa levätä. Kaikki merkit viittaavat siihen, että tälle pandemian riivaamalle vuodelle kuntouintia tulee 200 kilometriä. Viime vuonna saldo oli sata kilometriä enemmän.
Joku kyseli hiljaisuutta blogisivullani. Loppuvuosi eli aikani syksystä lähtien on mennyt värkätessäni kirjaa, ja ”Pirulainen vaanii kuin tauti” tuli painosta 17. joulukuuta aikataulun mukaisesti. Viikon aikana sitä on myyty jonkin verran, ja kirjaa voi lukea välipäivinä ja härkäviikoilla, sen hankkii helposti ilmoittamalla minulle turja.turenius@gmail.com tai puhelimitse 050 336 1616. Hinta on kaksikymmentä euroa. Tietysti kirjaa saa Suomalaisesta kirjakaupasta, Infosta, Prismasta ja Minimanista.
Hyvää joulua ja tervetuloa ostoksille.
Kuva: Kirja, krjoittaja ja lenkkikaveri Capu.