Heinäkuun viimeisenä päivänä eli viime perjantaina kesä sai uutta draivia. Ranualta, siis Suomen hillacitytystä, tuli ensin aamupäivällä yksi ämpärillinen keltaista herkkua ja tulossa oli toinenkin, mutta jostakin syystä sen reitti ei noudattanut ensin tullutta. Niinpä sitä piti odotella, ja se tunnetusti on turhauttavaa.
Malttikin siinä joutui koetukselle, sillä lakkojen eli hillojen eli suomuurainten lähettäjä ilmoitti hyvissä ajoissa jo torstaina aamulla, että kaksi sankoa hilloja oli Matkahuollon kautta lähtenyt pikakuljetuksena Seinäjoelle. Palvelulupauksen mukaan niiden pitäisi saapua saman vuorokauden aikana määränpäähän eli minulle. Vaan eivät tulleet, ja siitä nousi haloo.
Niinpä rupesin perjantaina selvittämään, missä arvokuljetus viipyy. Lähettäjän ja vastaanottajan nimen perusteella Matkahuollon tiedostoista löytyi maininta, että sangot olivat lähteneet Ranualta Rovaniemen kautta Ouluun, jonne matka oli tyssännyt. Sitten selvisi, että toinen ämpäri oli seuraavana aamuna eli perjantaina Oulussa laitettu rekkaan, jonka suunta oli Jyväskylän kautta Seinäjoelle. Ja tänne se saapui puoliltapäivin. Toinen sanko oli Oulussa laitettu rekkaan, jonka reitti kulki Vaasan kautta Seinäjoelle ja perille se saapui kello 17 eli iltaviideltä perjantaina.
Harmitusta lisäsi se, että pikakuljetus ei ollut nimensä veroinen kuin hintansa puolesta eli ämpäriltä 35 euroa, ja kun niitä oli kaksi, yhteensä 70 euroa. Sillä hinnalla olisin hakenut ne omalla Nissanilla Ranualta ja olisin mennen tullen voinut juoda nisukahvit ja syödäkin jollakin ABC:llä. Pikakuljetus meni päin mäntyä, ja viisaus, hyvää kanattaa odottaa, tuntui piruilulta.
Onneksi se ensin perille tullut sanko herätti toivoa ja tarjosi juhlavan tilaisuuden herkutella kullankeltaisilla marjoilla. Marjojen makuun tai väriin pitkäksi venynyt kuljetus ei ollut vaikuttanut. Ne maistuivat taivaallisilta ja siemenet narskahtelivat hampaissa napakasti.
Vielä kun kuninkuusravivieras Kainuusta toi tullessaan leipäjuustokiekon, jota iltapalaksi nautimme lämmitettynä hillojen toimiessa kyytipoikana, niin johan unohtuisivat murheet. Ihmisluonnon lepyttää alta aikayksikön kourallinen herkkua niin kuin koirankin!
Nyt kun pakkasessa on rasiakaupalla terveellistä hillaa, jolla pimeinä talviaamuina höystää aamupuuroa, elämä niin sanoakseni hymyilee. Eikä mene kuin vajaa vuosi kun Seinäjoella on taas Kuninkuusravit.