GRAND opening. Tämä vieraskielinen ilmaisu on viime päivinä vilahdellut, vaikka sen olsi voinut sanoa suomeksikin: Suuret avajaiset. Siis sellaiset, joissa virallisen ja arvovaltaisen näköiset herrat asettuvat pingotetun silkkinauhan taakse, jonka sitten yksi – useimmiten arvokkain – herroista leikkaa saksilla poikki. Sen jälkeen nauhaa pätkivät loput herrat ja ottavat siitä palan muistoksi, jonka sullovat pikkutakin taskuun.
Viime torstaina Seinäjoella esitettiin tuollainen rituaali kun avattiin Ideapark. Se on mitoiltaan Suomen seitsemänneksi suurin. Ja ajatelkaa, Seinäjoki on Suomen 16. suurin kaupunki.
Pituutta tällä markkinapaikalla on neljännesmaili ja leveyttä 200 metriä ja rakennuksen käytävien varrella on vieri vieressä isompia ja pienempiä myymälöitä, puoteja, kauppoja, ravintoloita, kahviloita ja ihan kaikkia, mitä kuluttaja tarvitsee. Seinäjoen grand openingin hamoihin kuului miesten lisäksi yksi rouva, Toivo Sukarin hiljattain vihitty vaimo.
Avajaispäivänä viime torstaina Ideaparkin laaja parkkipaikka oli täynnä aamusta iltaan, samoin seuraavana ja sitä seuraavina päivinä. Sunnuntain kävijämääristä ei vielä ole tietoa, mutta kolmen ensimmäisen päivä aikana kävijöitä on ollut yli 150 000. Vauhti siis on olut hirmuista, verrattakoon sitä vaikka kesän perinnetapahtumiin: Kuninkuusravit vetää viikonloppuna noin 50 000 kävijää ja Tangomarkkinoilla käy vajaan viikon aikana 100 000 ihmistä.
Tangomarkkinoiden ilmoittamaa kävijämäärää on kritisoitu ja vedottu siihen, että laskuihin luetaan kaikki, jotka poikkeavat juhla-alueella kerran tai useammin. Tätä laskutapaa noudattaa kai Ideaparkkikin, ja näin minä tulin lasketuksi perjantaina kolmesti ja kuskini kaksi kertaa. Jos kauppareissusta aikoi selvitä inhimillisessä ajassa, niin kaupoille oli syytä mennä kyyditettävänä: parkkiruudut olivat täynnä. Tekniikkamme oli se, että hyppäsin autosta sopivan sisäänkäynnin kohdalla, josta kuski sitten noukki minut aikansa kierrettyään parkkipaikkaa. Saapa nähdä, kauanko alkuhuuma kestää, vai muuttuuko se saman tien jouluruuhkaksi.
Missään en nähnyt jaettavan ämpäreitä, mutta sitä enemmän isoja, värikkäitä kantokasseja. Sellaisella ei viitsi ihan mitättömiä ostoksia roudata. Tein yhden heräteostoksen, kun eräs liike mainosti myyvänsä langattomia tulostimia 25 eurolla ja myytävää olisi tarjolla vain 25 kappaletta. Lauantaina niitä näytti vielä olevan ihan yhtä iso pino kuin torstaina.
Nyt olen alkanut epäillä hankinnan järkevyyttä kun olen yrittänyt perehtyä langattoman Epsonin toimintaan: kovin on masiina monimutkainen, ja sekin vielä, että vanha on vielä toimiva. Näin meitä kuluttajia viedään kun halvalla saa.
Koin pientä myötätuntoa sunnuntaiaamuna murjoessani tyhjää pakkauslaatikkoa taloyhtiön jätesäiliöön ja huomatessani päällimmäisenä isohkon pahvilaatikon, jossa oli ollut johdoton pölynimuri, kabelloser Staubsauger.Ettei sitäkin vain olisi hankittu edullisesti Ideaparkista? Tekniikka näemmä on saavuttanut johdottomuuden tason.
Ideaparkin makrohulinasta ei ole pitkä matka siirtyä Kivistön koulun myyjäisten mikromaailmaan marraskuun viimeisenä eli 30.11. Niiden vetovoima ei ole vuosikymmenien aikana laantunut, kyse on alan klassikosta. Toki tungosta sielläkin on. Aina siellä tapaa tuttuja, löytää ostettavaa ja voittaa arpajaisissa eikä sorru markkinavoimien vietäväksi.
(955.)