Hampurin-matkalle asetetut tavoitteet täyttyivät. Tosin lista oli lyhyt: syödä parsaa ja käydä konsertisssa Elbphilharmoniessa.
Parsa maistui niin kuin se aina tähän aikaan vuotta näissä maisemissa maistuu. Saksassa parsa on kulttiruokaa.
Hampurin satamassa korkeuksiin kohoava Elbphilharmonie eli Elbi, jonka katto muistuttaa aaltoja, on arkkitehtuurin lisäksi ainoalaatuinen konserttitalo, johon on sijoitettu hotelli ja huippukalliita asuntoja.
Talon Julkisivun ikkunapinta-ala on 16000 neliömetriä ja sen pesemiseen erikoistuneelta firmalta siihen menee kolme viikkoa. Rakentaminen kesti vuosikausi ja kun se avattiin vuoden 2017 alussa kohosi lopullinen hinta 900 miljoonaan euroon. Kyse lienee Euroopan kalleimmasta rakennuksesta.
Sata metriä korkean Elbphilharmonien konserttisaleihin noustaan huikean pitkää rullaporrastuubia. Siinä kun konevoima kuljettaa ja näkymä alhaalla etääntyy syntyy vaikutelma, että nyt mennään johonkin juhlavampaan. Ja jotain juhlavaa siinä kieltämättä on kun korkealta Plazalta katselee miljoonakaupunkia, jonka profiilille ovat leimallisia monet kirkontornit ja alapuolella levittäytyvä satama-alue.
Tavoitteeni on ollut päästä johonkin, aivan sama mihin, Elbphilharmonien konserttiin. Jatkuvasti olen joutunut toteamaan konserttilippujen myydyn saman tie loppuun, ausverkauft. Ei ole auttanut kuin ruveta seuraamaan ohjelmistoa, ja kuinka olla, kevättalvella tärppäsi ja sain hankittua kaksi lippua György Ligeti & Bela Bartók -konserttiin. Eilen paikan päällä tuumasin, että hyvän ratkaisun tein, kun tutustuin upeaan taloon. Pieni sali, jossa konsertti pidettiin, oli viimeistä paikkaa myöten täynnä. Eikä se meikäläisen mittapuun mukaan ihan pieni sali ollut, lähes 400-paikkainen. Talon isoon saliin väkeä tosin mahtuu yli 2000.
Konserttien lisäksi Elbissä käy valtava määrä vierailijoita, ja siitä on tullut Hampurin vetonaula aivan samoin kuin lähistöllä olevasta St. Paulin kaupunginosasta ja sen puhkaisevasta Reeperbahnista.
Sekin vielä pitää sanoa, että konsertti oli hyvä, nautinnollinen ja myös yllätyksellinen. Bartokia ja Ligetia esitti viiden taitavan soittajan orkesteri, johon kuului cembalo, klarinetti, käyrätorvi, viulu ja piano. Minuun teki vaikutuksen roudarit, jotka tulivat näyttämölle kuin hyvin harjoitellut joukkue. Se työnsi pianon tai cembalon oikealle paikalle tai kärräsi kokoon kasatun cembalon pois kun sen osuus oli ohitse ja ennen seuraavaa osuutta asetteli nuottitelineet määrätyille paikoille. Vähäeleinen miehistö kuului konserttiin olennaisena osana, ja asiantunteva yleisö palkitsi porukan taputuksilla.
(919.)