Tein viime lauantaina jokavuotisen perinnepyöräilyn Vaasaan lähes helteessä. Menomatka sujui vaivattomasti aina Laihialle asti, jossa mittavat tie- ja risteysjärjestelyt aiheuttivat tenkkapoon.
jo viime vuonna Laihian kirkonkylän ohitus tuotti polkupyöräilijälle päänvaivaa: teitä ja siltoja oli yhtäkkiä ilmestynyt maisemaan. Silloin vielä niistä jotenkuten selviytyi, kun muutaman ojan ylitti pyörää kantaen ja loikki savista peltoa pitkin uudenkarhealle tielle.
Jo lähestyessäni Laihiaa ja kolmostietä, josta ennen pääsi sujuvasti aloittamaan viimeiset peninkulmat Vaasaan, valtasi epävarmuus. Niin vain valitsin väärän tien ja jouduin ties minne. Kysyin joltakin paikalliselta mieheltä kätevintä yhteyttä Vaasaan. Mies sanoi, ettei hän osaa sanoa, kun teitä tulee jatkuvasti lisää, mutta viittoi tulosuuntaan, että tuolla on silta, jonka ylität ja ajat siihen valtatie 18:n ja kolmostien risteykseen. Ei näistä teistä pysy paikallinenkaan perillä.
Matka eteni, mutta en ollut ollenkaan varma suunnasta, joten kysyin tietä huoltoasemalla autoaan tankkaavalta naiselta. Hän neuvoi menemään tuon ulkorakennuksen ohitse ja siitä sitten alikulkuun ja ajelemaan vanhaa kolmostietä. Kiitin ja jatkoin matkaa. Kovin niukasti näin opasteita, kunnes pääsin vanhaa kolmostietä seuraavalle kevyen liikenteen väylälle. Sitä olen ennenkin ajellut ja miettinyt mistä juontaa Karkkimala-nimen alkuperä.
Reilussa kolmessa tunnissa pääsin Vaasan kauppahallille ja sen bistroon. Lusikoin kulhollisen lohikeittoa joka täytti energiavarat ja saatoin lähteä takaisin. Nyt Laihian ohittaminen sujui lähes ongelmitta. Olin Vaasasta lähtiessäni täydentänyt juomavarantojani kahdella cokistölkillä, kun lämpö tuntui nousevan. Kolme peninkulmaa ajeltuani pidin tauon Tervajoen Salen pyörätelineellä ryypäten cokista ja nauttien banaanin.
Poljin hyvällä energialla Ylistaroon aloittaakseni viimeisen vähän yli kahden peninkulman etapin kotiin. Halkosaaren tienristeykseen asti eli kymmenen kilometriä pitää ajella valtatien reunassa vilkkaan liikenteen suhahdellessa ohitse. Lämmin ilma ja reilut puolitoista sataa kilometriä alkoivat tuntua. Pehmiskioskilla, josta on peninkulma Seinäjoelle, join pullon energiajuomaa ja jatkoin matkaa. Kotona saatoin todeta 160 kilometrin matkaan menneen lepotaukoineen yhdeksän tuntia.
Taas se lenkki on tehty, ja olen ottanut selfien Vaasan kauppahallissa.
(920.)