”Ei savua ilman tulta”, huomauttaa tietokirjailija, fil. tri Helena Ruuska, kun mainitsen sähköpostiviestissä hänelle suvussani kerrottavan, kuinka muuan Kaarle Teodor Turenius olisi toiminut Hugo Simbergin yhtenä apulaisena tämän maalatessa Tampereen tuomiokirkon freskoja. Ajattelin varmistua asiasta ennen kuin jatkan tarinaa.
Ruuskan juuri ilmestyneessä Hugo Simberg. Pirut ja enkelit -teoksessa, WSOY 423 s, ei hänen mukaansa Kaarlea esiinny, mutta kirjailija kehottaa tutustumaan Paula Kivisen kirjaan Tampereen tuomiokirkko (1982). Ja siinä Kaarle mainitaan kahdesti ja onpa hän valokuvassakin.
Kun pääsin marraskuun lopulla käsiksi Helena Ruuskan paksuun kirjaan, löysin yllätyksekseni sivulta 272 maininnan Kaarle Tureniuksesta. Pitää kuitenkin sanoa, että ilman häntäkin kirja on hienoa luettavaa.
Näin Ruuskan näkemys, että tällaisissa pienissä tarinoissa on aina vähintään jonkin verran perää ja usein ne myös jalostuvat todenperäisiksi. Näin tässä Kaarlenkin tapauksessa kävi, ei siis mikään tuulesta tempaistu juttu. Ei savua ilman tulta, eikä noista ajoista ole kuin runsaat 100 vuotta.
Päätin, että kun tulee asiaa Tampereelle, poikkean Lars Sonckin suunnittelemassa graniittitemppelissä ja katselen siellä nöyränä Hugo Simbergin ja hänen avustajiensa maalaamia freskoja. Ehkä viivyn hieman pidempään yhden suomalaisten rakastetuimman taideteoksen äärelle ja ihailen Haavoittunutta enkeliä. Saatan kokea jonkinlaista haikeutta, sillä niin syvän vaikutuksen se on jättänyt. Saatan siinä tuumata, että tuolla tellingeillä se Kaarle on parhaansa mukaan auttanut taiteilijaa luomaan piruja ja enkeleitä.
***
Maalari Kaarle Turenius syntyi Tampereella 8.10. 1872 ja kuoli 23.10. 1918 eli hän oli jokseenkin Simbergin (1873–1917) ikäinen. Freskot maalattiin heidän ollessa kolmekymppisiä. Kaarlen isä Henric oli syntynyt Tampereella (1835-1877) ja hänen veljensä eli Kaarlen isä Benjamin (1830-1877) oli vuonna 1945 kuolleen isoisäni Fritiofin veli.
Huomaan, ettei minun ole tarvinnut mennä kuin kolme polvea taaksepäin kun Hugo Simberg tulee lähes ulottuville. Vielä huomaan senkin, ettei kukaan voi valita sukuaan eikä välttää paikkaansa jälkeläisten jatkumossa. Tosin Kaarle oli vain isäni serkku.
Kuva on Paula Kivisen kirjasta Tampereen tuomiokirkko ja siinä Kaarle Turenius kiinnittää kartonkeja maalausalustaan.
(863.)