”Putin oli tapansa mukaan myöhässä.” Sitä lausetta toistettiin maanantain huippukokouksen aikana monta kertaa. Ja totta se oli.
Tosin tällä kertaa Putinin myöhästyminen oli vajaan tunnin mittainen. Pahempaakin on koettu.
Vladimir Putin on hankkinut kansainvälisen myöhästyjän maineen. Ennätys eli yli neljä tuntia koitui Angela Merkelin kärsittäväksi, kun hän vuonna 2014 joutui odottamaan Putinia. Lähes samassa tilanteessa on peukaloitaan pyöritellyt Ukrainan presidentti Viktor Janukovitš.
Tarja Halosen 40 minuutin odottelu oli kymmenen minuuttia vähemmän kuin paavi Franciscuksen 50 minuuttia. Oheisesta tilastosta ilmenee, että hallitsijoista kuninkaalliset ovat säästyneet Putinin ylipitkiltä odotuksilta: Englannin kuningatar Elisabet II on päässyt aika vähällä vartoillessaan Venäjän päämiestä vain 14 minuuttia. Espanjan Juan Carlosin norkoilu on jäänyt siedettäväksi kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Sen sijaan Ruotsin kuninkaan Kaarle Kustaa XVI:n odottelu on ollut jo 40 minuuttia eli sama kuin tasavallan presidentti Tarja Halosella.
Yleensä myöhästelyä – ja varsinkin toistuvaa myöhästelyä – pidetään huonotapaisena, mutta se voi olla myös vallankäyttöä, ja sitä kai se on Putinilla. Hän ottaa ohjat itselleen.
Mitä sitä hötkyilemään valmiissa maailmassa. Käy pian kuin entisen miehen. Hän hosui ja hoppuili ja jäi auton alle!
Televisio näytti maanantaina puoliltapäivin, kuinka Putin laskeuduttuaan lentokoneesta ja nakatessaan pikkutakkinsa autoon viestitti ilmeellään: ”Se, joka tulee ensin, se saa odottaa.” Nyt se oli Donald Trump.
***
Tilastografiikan olen kaapannut The statistics Portal -sivulta, jonne sen on tuottanut Statista. Sen pääotsikko, jonka olen rajannut pois, kuuluu ”Putin likes to keep other world leaders waiting”, eli Putin pitää siitä kun saa odotuttaa maailman johtajia. Taulukon aineisto on sen verran pieni, ettei se anna aineksia johtopäätöksille.
(836.)