Lidlissä kuulutus ilmoittaa, että kassa kolme avataan. Siirryn siihen jonoon. Edessäni on yksi asiakas ja taakseni tulee nuori mies jolla on kannettavanaan kaksi 18 Nobelaner-tölkkiä pahvilaatikon pohjalla. Tarjoan hänelle paikan edessäni.
Hän kiittelee ja sanoo hankkineensa olutta palkitakseen itseään keittiöremontista. Sitten hän jatkaa, että vaimon kesäloma alkaa ylihuomenna, että siinä mielessä tarjousolut on paikallaan. Enemmänkin hänellä olisi ollut kerrottavaa, mutta jono vaatii häntä etenemään. Kootessaan kassan ohittaneita ostoksiaan hän jatkaa vielä, ettei hän juuri olutta juo.
Kotiin päästyään hän vie oluet kylmiöön ja kun hän palaa iltavuorosta, juo hän pari Nobelaneria ja mittailee katsellaan lähes valmista keittiöremonttia. Vaimo ja lapsi ovat sikeässä unessa. Mies menee nukkumaan ja nukahtaa saman tien.
Aamulla nainen näkee tiskipöydällä kaksi tyhjää oluttölkkiä. Huuhtelee ne, koska ei siedä oluen hajua ja laittaa tölkit tiskipöydän alle.
Palatessani Lidlistä pohdin, kuinka korkean mainostornin huipulle vaihdetaan kellonajat, jos liike lisää tai supistaa aukioloaan? Hoitaako sen palokunta tikasauton avulla, vai onko kaupungissa tuollaiseen yrittäjää. Joka tapauksessa korkealle pitää nousta.
Poikkean vielä kadun toiselle puolelle ja ostan mansikanmyyjältä litran mansikoita. Hänen korttipäätteestään loppuu paperi ja hän sanoo, että soittaa jollekin, joka tuo paperia. Koska kojun takana on pankkiautomaatti nostan siitä kaksikymmentä euroa ja maksan mansikat ja jatkan kotiin.
Joudun odottamaan valoissa vihreää ja huomaan tolppaan teipatun ja osittain repeytyneen lapun ja siinä tekstin, joka kertoo keräyksestä kodittomille koirille. Koska lapusta osa on repäisty, siitä ei selviä miten ja missä keräys toteutetaan ja kuka sen järjestää.
Seinäjoella en juuri koskaan näe kodittomia koiria. Vai viedäänkö sellaiset heti johonkin säilytykseen, ja jos niitä ei niitä haeta, ne julistetaan kodittomiksi, ja eläinystävät alkavat hoitaa niitä. Vai kerättäisiinkö täällä Pietarin kodittomille koirille koiranruokaa, leluja, hoitovälineiden ja muuta sellaista. Parempi se niin on, kuin että niitä alettaisiin tuoda tänne. Levittäisivät kaiken maailman tauteja. Toki humaania se olisi.
Sihautan yhden Noblanerin ja kaadan sen lasiin. Ohuen vaahtokerroksen alla kimmeltää kullankeltainen olut. Maistan ja haistan hieman metallisen aromin.
(827.)