Viikko sitten – eli kyseessä on vanha asia – tarkasti sanoen 21 minuuttia yli iltayhdeksän valtatie 3:lla Potilassa välähti.
”Mitä, mitä”, ähkäisin kun en muutakaan saanut sanotuksi.
Kirkas leimahdus ja sen synnyttämä sekunnin murto-osan kestänyt aistiärsytys tuntui kuitenkin tulleen myöhässä, koska edellä ajaneen auton takavalot katosivat pimeyteen lujaa vauhtia. Ehdin melkein saman tien todeta nopeusmittarin viisarin huojahtavan hieman päälle kahdeksankympin ja valuvan siitä alaspäin. Ei, peltipoliisi ei todellakaan minua kuvannut, huokaisin helpottuneena. Se taltioi tuon hurjastelijan ja muistuttaa sitä lähipäivinä kunnon rikesakolla. Hyvä ettei kortti lähde.
Asia unohtui, kunnes perjantaina eli 15.10. posti toi Poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen lähettämän kirjeen. Toinen kirje näkyi tulleen verottajalta, ja avasin sen ensin. Siinä ei mitään yllättävää ollut. Aavistin, ettei Poliisin liikenneturvakeskuksen kirje tiedä hyvää, ja repäisin sen auki.
Tikkukirjaimin laadittu otsikko toteaa helpottavasti: KIRJALLINEN HUOMAUTUS. Selaillessani keittiönpöydän ääressä päivän posteja mieleeni palautuu jälkikuvamainen ankara välähdys. Kuitenkin johdantoteksti toteaa liikennerikkomukseni lieväksi. Tapahtuma on tiivistetty lyhyesti:
Ajoneuvo Nissan 4D Almera sedan 1.5-BAAN16/254 1.5
Rekisteritunnus TLI-131
Aika 08.09. 2016 klo 21.21
Paikka Vt 3 Potila E
Sallittu nopeus 80 km/h
Todettu nopeus 84km/h
Kirjeen viimeinen virke ojentaa tehokkaasti: ”Poliisi kehottaa tapahtumahetkellä kyseistä autoa kuljettanutta henkilöä noudattamaan nopeusrajoituksia, koska vähäinenkin ylinopeus on liikenneturvallisuusriski.”
Lävistän kirjeen ja talletan sen mappiin, johon arkistoin myös verottajalta saamani kirjeen vuoden 2015 verotuksesta.