Ei kai auta kuin aloittaa vuoden yhdestoista kuukausi eli marraskuu, jota tämän päivän jälkeen on vielä 29 päivää. Marraskuu on aliarvostettu kuukausi, johon liitetään harmautta, ankeutta ja muita sen kaltaisia määreitä. Mutta kun aurinko marraskuussa paistaa vaikka vain ohikiitävän hetken, on se ilmiö vertaansa vailla.
Kauppareissulla havaitsin marraskuun ja sen ilmiasun. Matala taivas ja sen harmaus ulottuu kaikkialle, parkkipaikalla lätisee loska, ja kumarainen mies polkupyörätelineen vieressä tarttuu nenäänsä peukalon ja etusormen puristusotteella ja alkaa tursottaa.
***
Marraskuu, alkujaan luultavasti kuukausi, jolloin luonto jo martaana, melkein kuolleena, asettuu talviuneen. Marrasaika eli surkea aika. Virolainen sanoo marras aeg aika, jolloin sattuu helposti vahinkoja. Marraskuu on myös kuukausi, jolloin martaat, vainajain henget, erikoisesti olivat liikkeellä. Kansan suussa kuukausi tunnetaan myös martinkuuna.
Eilen illalla, siis lokakuun puolella New Yorkissa tahallaan kahdeksan ihmisen yli ajaneen 29-vuotiaan nuorenmiehen teko ei ollut vahinko, vaan terroriteko. Yhtenä todisteena pidetään sitä, kun uzbekistanilaistaustainen mies huusi ennen kuin poliisin luoti pysäytti hänet Allahu akbar. Autokuskina työskennellyt mies on Sayfulla Saipov, jonka tiedetään radikalisoituneen viime aikoina. Hän on naimisissa ja hänellä on lapsi. Tuttava määritteli hänet rauhalliseksi ja työteliääksi. Donald Trump määritteli miehen sairaaksi ja häiriintyneeksi ja esitti saman tien, että maahanamuuttajien pääsyä Yhdysvaltojen pitää tiukentaa. Siinä tehtävää useammaksi kuin täksi marraskuuksi.
***
Kun on keskiviikko, menin aamulla uimaan, kuten tapaan tehdä keskiviikkoisin, mutta käyn uimassa myös maanantaisin ja perjantaisin. Kilometrejä on kertynyt 81. Ne riittäisivät Englannin kanaalin yli ja takaisin. On kuitenkin eri asia uida virtaavassa ja kylmävetisessä kanaalissa kuin läpinäkyvässä ja lämpimässä uima-altaassa. Siinä ei ole vaaraa joutua merivirtojen kuljettamaksi eikä tarvitse pelätä valtamerilaivoja.
*
Kuva: Pentti Heikkilä ”Paukanevaa luonnossa ja teoriassa”.
(749.)